Pistävä yllätys

Olisi erittäin hyvä jos tätä puutarhaa voisi katsoa vain vaaleanpunaisten silmälasien kautta ja nähdä vain kauniit kukat ym., mutta siellä on niin monta kerrostumaa elämää,  jotka myöskin haluavat nauttia puutarhasta ja rakennella sinne pesiään ja elää onnellista elämää. Olen koko kesän kunnioittanut vajan oven päällä olevaa ampiaispesää ja antanut sille rauhan, eikä ampiaisista ole ollut mitään vaaraa.Tänään oli tarkoitus mieheni kanssa raivata eräs pensas pois, mutta vahingossa tuhosimme ampiaisten kodin ja ne hyökkäsi. Siellä pensaan alla oli ampiaispesä ja siihenkös me tietämättämme sohaistiin. Voi sitä kirkumista ja pakoa ja ampiaisten määrää joka kimppuumme hyökkäsi. Häiritsimme heidän talvipesäänsä, saman olisin tehnyt minäkin jos minun kotini olisi tuhottu. Saimme molemmat paljon pistoja, minä laskin ainakin kymmenen, ehkä enemmän, mieheni sai varmasti saman verra. Lisäksi hän sai yhden kaulalle. Meillä oli vain yksi kyypakkaus: mieheni sanoi, ota sinä se, silloin en tiennyt hänen kaulalle olevasta pistosta. Miehelläni ei kuitenkaan alkanut tulla muita reaktioita kuin punainen läiskä kaulalla ja jaloissa. Minulle tuli kamala kutina ja tärinä, muutuin ihan punaiseksi ja aloin turvota kasvoista ja käsistä ja joka paikasta. Kutina oli kuin tulessa olisi ollut. Lähdimme pois mökiltä ja ajoimme terveyskeskukseen, sain heti kutinaan jonkin pillerin ja sitten he pitivät minua siellä 2 tuntia tarkkailussa. Lähinnä siksi, koska kurkkukin tuntui turpoavan ja korvat lukkiintui. En ole ollut allerginen millekkään, mutta muutaman kerran on ampiainen aikaisemmin pistänyt, mutta nyt niitä tuli niin paljon. Kyllä me kaikenlaisia pörriäisiä tarvitaan, muuten puutarha ei kukostaisi. Ne tekevät tosi paljon työtä puolestamme ja on oikein ja kohtuus antaa niidän levätä rauhassa ja sitten sinne pesään työntyy lapio, huh, huh. Kyllä minä varmasti vähemmällä selvisin kuin nuo raukat jotka menettivät pesänsä. Nyt täytyy vain katsoa minne jalkansa ja lapionsa työntää, eivät ne silloin pistä.