Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muuta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Muuta. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. elokuuta 2016

Uusi koti löytyi



Nyt se on sitten totta viimeistäkin virallista piirtoa myöten, nimittäin muutto maalle. Paikkakunnan asukkaat tykkäävät varmaankin puhua kaupungista, mutta minulle se tarkoittaa muuttoa maalle. Tämä kaupunkilaiselämä on rasittanut minua jo pitkän aikaa ja tuntuu aivan ihanalta muuttaa paikkaan, jossa ei tarvitse kulkea bussilla, metrolla tai junalla, jos meinaa mennä jonnekin. Auto on tietenkin, mutta meidän perheessä se tarkoittaa isäntä kuskina, eikä aina ole samat reissut. Minäkin ajoin nuorena kortin Helsingissä, mutta alkuaikojen törttöilyjeni jäljeen en rattiin ole istunut, ainakaan Helsingissä. Siellä uudessa paikassa ovat jalat ja ehkä pyörä paras kulkuväline. Ainoa julkinen liikenne on "Tyykikyyti", joka on pieni bussi, joka kulkee jonkinlaisen lenkin torilta torille. 
Tämä paikka on pienehkö kaupunki, jossa yleisin asumismuoto on omakotitalo, jonkin verran on rivitaloja ja kerrostaloja. Kuvittelimme ostavamme rivitalon pätkän, mutta niin vain kävi, että nyt omistamme omakotitalon melkein kaupungin keskustasta. Torille, kauppoihin ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin on kävelymatka. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, jossa ei ole läpikulkuliikennettä.   Paras asia tässä on piha, jos jätetään vähemmälle huomiolle myyjän juuri tekemä remontti, ihana sauna ja kylppärin ihanat kaakelit sekä uutuuttaan hohtava mustavalkoinen keittiö. Piha on meilkein neitseellinen, josta on hyvä aloittaa. Syksyllä ei taida ehtiä paljonkaan, mutta hyvä kun on talvi aikaa suunnitella. Täytyy vain laittaa jäitä  hattuun ja olla valppaana ettei homma lähde lapasesta. Helppohoitoisuus on valttia, tuskinpa näillä kymmenillä enää mitään arboretumeita tai vesipuistoja rakennetaan.
Noin kuukauden kuluttua lähtee muuttokuorma reilu 100km Porintietä kohti Tyykikylää.     

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Uuden kodin etsintää


Tervetuloa uudet lukijat, vaikka täällä blogissa on ollut viimeaikoina hyvin hiljaista, minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Elämä on melkoisessa muutosvaiheessa. Olemme myyneet siirtolapuutarhamökin ja siinä tietenkin meni puutarha, jonka ympärille aikoinaan tämän blogin perustin. 
Päätimme, siis mieheni ja minä, muuttaa mieheni nuoruuden maisemiin ja koko kevään ja alku kesän olemme etsineet asuntoa sieltä, mutta se osoittautui vaikeammaksi kun oletimme. 
Tämän asunnon tulisi olla sellainen jossa voimme asua elämämme loppuun saakka. Alkuperäinen ajatus oli rivitalo jossa olisi pieni piha. Asunnon tulisi olla myös yhdessä kerroksessa ja suhteellisen hyvässä kunnossa, vesiputkien ja muiden rakenteiden suhteen. Sen pitäisi sijaita myös kaupungin keskellä, josta olisi lyhyt matka torille ja kauppoihin. Haave olisi sellainen, että sitten kun olemme oikein vanhoja voimme kulkea kävellen kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Näyttää siltä, että törmäämme portaisiin useimmissa asunnoissa. Kerrostalo asunto olisi meille, siihen Helsingissä tottuneille, se tuttu ja turvallinen, mutta siinä ei ole pihaa. Sauna on myös yksi asia jonka haluamme. Vaikka olemme jo eläkeläisiä tarvitsemme myös tilaa harrastuksille.  Näitä kaikkia vaatimuksia olemme yrittäneet sovittaa yhteen ja samaan asuntoon, mutta ei ne taida mahtua. 
Olen joskus nuorena haaveillut asumisesta korkeassa kerrostalossa ja sen ylimmässä kerroksessa, josta näkisi kauas. Yksi sellainen olisi tarjolla, mutta siihen on tulossa hissiremontti muutaman vouden kuluttua.
Olemme katsoneet kaikki vähänkin mahdolliset asunnot ja vaivanneet välittäjiä näyttämään niitä useampaankin kertaan, mutta päätöksenteko on vaikeaa, kun se täydellisesti sopiva ei ole tullut kohdalle. Meille on sanottu, että odottakaa, se oikea tulee kyllä kohdalle. Poikamme sanoi, että ei pidä tehdä kompromisseja, sen saa minkä haluaa, kuten kävi heidän oman talonsa suhteen, lopulta löytyi se mitä he hakivat.  
Olemme molemmat alkuaan maalta, miehelleni tuli keväällä 50 vuotta täyteen Helsingissä ja minullakin melkein, mutta ilmeisesti meistä ei koskaan tullut oikeita Helsinkiläisiä. Nyt haluamme pienemmälle paikkakunnnalle, jossa ei ole joukkoliikennettä metrosta ja ratikoista puhumattakaan, joihin olemme täällä tottuneet.   
     

maanantai 9. toukokuuta 2016

Kirsikkapuistossa

Eilen oli todella kaunis ja lämmin päivä. Meillä oli ensimmäinen kaunis kevätpäivä seitsemääntoista vuoteen, kun meillä ei ollut tälle päivälle mitään suunnitelmaa. Mietimme mitä voi tehdä nyt kun meillä ei ole enää mökkiä, jossa kaiket kesät ja varsinkin keväät on menneet työntouhussa. Tätä ihanaa kirsikkapuistoa olemme ihailleen siitä ohi ajaessa, mutta nyt ensimmäisen  kerran kävelimme sinne sisälle. Se on niin ihana kun kävelee siellä vaaleanpunaisten puiden alla. Tämä puisto sijaitsee Helsingissä, Roihuvuoren kaupunginosassa. 
15.5 täällä on Hanami juhla, toivottavasti vielä silloin kirsikkapuut kukkivat.
http://www.roihuvuori.fi/hanami/
 Lähistöllä on myös japanilainen kivipuisto, joka sekin on ihan katsomisen arvoinen.  











perjantai 30. lokakuuta 2015

Viikko Viimsissä

Viimsin kylpylä sijaitsee noin 9 kilometrin päässä Tallinnasta, Narvan maantien varressa Viimsin kunnassa.


 Kävimme Viimsissä ehkä noin yli 10 vuotta sitten ja kylpylä seisoi melkeinpä keskellä ei mitään. Nyt kylpylää oli laajennettu ja se oli todella moderni ja siellä oli uusimpia tekniikoita. Ympäristö myös oli muuttunut täysin,  se oli nyt oikein vilkas ja toimiva asuinalue. Oli kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. En tiedä paljonko asukkaita siellä on, mutta linja-auto Tallinnaan menee keskimäärin 4-5 kertaa tunnissa ja arkipäivinä se on pitkä nivelbussi. Silloin aikaisemmin siellä oli vain jokin pieni kauppa, mutta nyt siellä oli kolme ostoskeskusta, ei tosin Itäkeskuksen kokoisia.


Kylpylää vastapäätä oli uusi iso koulu, jonka pintamateriaali oli, tai ainakin näytti ruostuneelta raudalta.   


Ruostunutrauta näytti olevan muoti materiaali myös Tallinnan ehkä modernimmalla aukiolla. 


 Tämä uusi talo on siitä yksi esimerkki.


Myös tämän vanhan harmaista tiilistä rakennetun talon ylinkerros, uuden ja modernin talon vieressä, näyttäisi olevan samaa materiaalia.


Nämä vanhat, ilmeisesti neuvostoaikaiset rumat talot ovat saaneet uuden elämän, kun näihin on rakennettu punatiilistä lisää korkeutta.



Ei yhtään hassumpi ratkaisu. Nämä ovat Rotermanin aukiolla joka on varmaankin Tallinnan bisneskeskus tai jotain sinne päin. Voin vain kuvitella miten hienoksi nämä tälläiset talot on tehty sisältä. Tallinnan uusi rakentaminen on mielestäni ennakkoluutonta ja idearikasta.  

Ideaköyhyydestä ei näiden lasikuutioidenkaan sijoitusta voida moittia, siinäkin alla on vanha aikoinaan tosi ruma harmaasta tiilestä muurattu pitkä rakennus. Tämän kauneudesta on varmasti mielipide eroja, mutta erikoinen se aikakin on.
  
Samoin kun tämäkin,


ja lisää on tulossa. 
Tallinnan keskustaa ei voi moittia ainakaan tylsäksi. Minusta on hienoa, että tuollaisia vanhoja taloja on käytetty uudistamiseen ja siten saatu jotakin erilaista. Miten Suomessa tehtäisiin jos vastaavia rakennuksia olisi, saisikohan tällaisille hankkeille rakennuslupaa, vai olisiko nämä surutta hajoitettu? 


Sitten taas takaisin kylpylään. Matkalla ihailin bussin kortinlukijaa, se näytti niin kätevältä verrattuna Helsingin lukijoihin. Ihmiset vain pikkuisen vilauttivat korttejaa ja lukija luki ne nopeasti. Helsingissä pitää painaa vyöhyke numero ja se vie paljon enemmän aikaa, eikä aina kerralla onnistu, varsinkaan jos korttia ei käytä päivittäin.
--------
Me otimme (mieheni ja minä) pääasiassa  ihan tavallisia hoitoja, jotka kuuluivat pakettiin, kuten hierontoja, suolahuone, yrttiporekylvyt, paikallisia lämpöhoitoja selkään, hartioihin, polviin ym. Lisämaksusta oli hoitoja niin paljon erilaisia, että ei oikein tiennyt mitä niistä olisi kannattanut ottaa, kun ei kuitenkaan ollut mitään erityistä sairautta johon olisi pitänyt ottaa. 


 Jotakin kuitenkin otettiin kuten tämä jalkojenhoito. Hoidon tekivät pienet kalat, ne söivät kovettumia. Tähän mentiin mielenkiinnosta. Hoito oli hauska, kutitti ja nauratti ja jaloista tuli oikein pehmeät.
    

 Tässä me istuimme jalat akvaariossa.
  

Kylpylässä oli iso saunaosasto, jossa oli höyrysauna, suolasauna, puulämmitteinen ja sähkökiukaalla toimiva suomalainen sauna ja hyvin haalealämmöinen sauna, porealtaita ja uimahalli. Tässä tavallisessa saunaosastossa me kävimme ja se oli sopiva ja asiallinen meille. 

   Siellä oli myös toinen kylpyläosasto joka oli nimeltään 18+. Siellä oli erikoisuuksia ja sitä esiteltiin kylpylävieraille oikein oppaan johdolla. Nämä kuvat ovat sieltä.


Tunnelma oli hämyinen ja salaperäinenkin, mutta vaatteet päällä kuuma ja ahdistava.



Täällä oli myös saunoja, kuten muta- ja hunajasauna, myös drinkkibaari jossa oli myös pientä syötävää. Tämä käsittääkseni ei ollut pelkästään saunomista varten, vaan sinne tultiin "viihtymään".


Tämä kuva on turkkilaisesta saunasta, jota saattoi varata myös yksityisyys käyttöön. Opas mainosti, että naiset saa miespesijän ja miehet naisen???? Kuvan otin kauniin kuvion takia.



Täällä sitten kuunneltiin hiljaisuutta - oppaan mukaan.
Ei tainnut monikaan meistä pakettimatkalaisista, jotka olivat pääasiassa vanhempia ihmisiä, innostua tästä saunaosastosta.

Jos ei innostuttu tästä saunaosastosta, sitä enemmän innostuimme yhdestä lasten elokuvasta joka kesti vain 5 minuuttia, mutta oli sellainen joka sain kiljumaan ja nauramaan ja joka oli vähän pelottavakin. Minun oli pakko sulkea silmät monta kertaa, vaikka kuva kesti vain 5 minuuttia. Olen joskus nähnyt 3D elokuvia, mutta tämä oli 5D, se oli jotain ihan muuta, mutta siitä en kerro enempää, jos joku ei ole sellaista nähnyt voi sitten yllättyä kun näkee.

Olemme käyneet joitakin kertoja myös muualla Viron kylpylöissä, kuten Pärnussa ja Haapsalussa ja niistä olemme tykänneet. Tämä ei ollut meidän makuun se oli liian iso ja siellä oli ilta ja muutkin ohjelmat suunnattu enemmän nuorille ja heitä kävikin siellä paljon. Kuntosali oli valtavan suuri ja siellä kävi paikallisia kuntoilijoita ja me ei oikein kehdattu sinne mennä. Samoin oli tavallinen saunaosasto hyvin suosittu paikallisten taholta. Aamupäivällä oli hiljaisempaa ja silloin mekin sinne uskaltauduimme.
Hoidot olivat todella hyviä ja niissä oli valinnan varaa. Jos joku haluaa jotain määrätynlaista hoitoa johonkin vaivaan, sellaista varmasti löytyy. 
Me olisimme kaivanneet jotakin meille sopivaa iltaohjelmaa, kuten ihan tavallista tanssia tai joitakin musiikkiesityksiä tai muuta sellaista. Siellä oli yhtenä iltana tanssit ja mekin sinne heti suunnistimme, mutta ei se onnistunut. Siellä oli iso lauma naisia jotka levittäytyivät koko lattialle ja me muut paritanssijat ei siihen mahduttu. Naiset hyppivä, huitoivat ja potkivat piikkikoroillaan aika uhkaavasti, musiikki oli myös siihen sopivaa. Tässä kylpylässä ilmeisesti ajateltiin, että mummut ja papat menevät nukkumaan viimeistää klo 19. Pärnussa ja Haapsalussa ei niin ajateltu, Pärnussa varsinkin on joka kerta saanut tanssia sydämensä kyllyydestä ja hyvän musiikin tahdissa.  
         

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Unikko maalaus

Unikkoja odotellessa syntyi maalaus niistä. En ole maalannut viime vuosina juuri ollenkaan, mutta nyt perjantai aamuna sain inspiraation ja jätin kaiken muun ja aloin tekemään pohjaa niistä tarvikkeita mitä kotoa löytyi. Eilen, eli lauantai aamuna pohja oli kuiva ja pääsin maalaamaan. Lauantaina meni koko päivä ja tänään sunnuntaina luulen sen saaneeni valmiiksi. 
Maalasin tämän öljyväreillä, koko on 65x100cm.
Kuvan värit pohjassa on vähän vaaleammat kuin alkuperäisessä, oikeastaan tämä on parempi.


maanantai 26. tammikuuta 2015

Kuinka pysyt nuorena

Innostuin selailemaan vanhoja blogejani, sitä mitä niistä oli jäjellä ja löysin tällaisen jutun. Lisäksi poistin kaikki roskapostit ja muutenkin siistin. Tarkistin myös koneeni , etten tuo sieltä mitään pöpöjä näiden kopioiden mukana. Minulla on F-securen turvaohjelma ja kaikki näytti olevan kunnossa, yhtään mitään en tarkastuksessa löytänyt. 

KUINKA PYSYT NUORENA?
1.* Heitä mielestäsi turhat numerot.*
Niihin kuuluvat: ikä, pituus ja paino.
Anna lääkärisi huolehtia niistä.
..Siitähän sinä hänelle maksat.

2.* Pidä vain iloluontoiset ystävät.*
Hapannaamat saavat sinutkin masentumaan.

3* Jatka oppimista.*
Opettele tietämään enemmän tietokoneista, käsitöistä, puutarhanhoidosta, mistä tahansa.
Älä ikinä anna aivojen laiskotella.
"Joutilas mieli on paholaisen työkalu."
Ja paholaisen nimi on Alzheimer.

4.* Nauti pienistä asioista.*

5.* Naura usein, pitkään ja äänekkäästi*.
Naura kunnes joudut haukkomaan henkeäsi.

6.* Joskus kyyneleet vaan tulevat.*
Kestä se, sure ja jatka elämää.
Ainoa ihminen joka on kanssamme elämämme loppuun saakka, katsoo vastaan peilistä..
ELÄ niin kauan kuin olet elossa.

7.* Ympäröi itsesi asioilla joita rakastat*, olipa se perhettä, lemmikkieläimiä, muistoja, musiikkia, kasveja, harrastuksia, mitä tahansa.
* Kotisi on turvapaikkasi.*
Älä anna minkään häiritä sen rauhaa, kotisi on linnasi, mutta ei vankilasi.
                                        
8.* Pidä huolta terveydestäsi:*
Jos se on hyvä, säilytä se.
Jos se on häilyvä, paranna sitä.
Jos et voi itse sitä parantaa, hanki apua.

9.* Älä tee matkoja syyllisyyteen.*
Tee reissu toiseen kaupunkiin,
tai jopa toiseen maahan.
Mutta älä mene sinne
missä syyllisyys asuu.
 
10.*Jokaisen tilaisuuden tullen:
kerro rakkaimmillesi,
että rakastat heitä.*

JA MUISTA AINA*:
Elämää ei mitata
hengenvetojen määrällä,
vaan niiden hetkien määrällä,
jotka saavat
henkemme salpautumaan.

Ellet lähetä tätä vähintään kahdeksalle
ihmiselle, niin.
 *mitä sitten ?*
..ajattele ..kahdeksan ihmistä voisi ajatella   näitä asioita ansiostasi                                                                                                       
..jaa tämä kuitenkin jonkun kanssa.
Meidän kaikkien pitäisi elää täyttä elämää joka päivä.
Saa kopioida

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivän lumisadetta ja auringonpaistetta


Tapaninpäivän lenkki lumisateessa







Lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistamaan. Aivan ihana ilma, pakkastakin vain muutama aste. 



Tuntuu heti ihan keväiseltä, kun on hetki valoisaa.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Mari-mummo


Esittelen nyt aikaisemmin maalaamani Mari-mummon kuvan. Olen maalannut sen valokuvasta. Mari-mummo kuoli jo yli 40 vuotta sitten, noin 92-vuotiaana. Hän oli mieheni isoäiti, juureva karjalaismummo. Hän eli nuoruutensa ja aikuiselämänsä Karjalankannaksella Muolaassa.

Sota hääti mummon pois Karjalasta kaksi kertaa, hänen miehensä oli kuollut jo aikaisemmin. Toisella evakkotaipaleella hän oli kahden miniänsä ja kahden pienen lapsen kanssa, lapset olivat 2-vuotias ja puolivuotias, puolivuotias oli mieheni. Mummo ja miniät lapsineen päätyivät aluksi Mustialaan ja sieltä, miesten palattua sodasta, monien mutkien kautta Forssaan, josta saivat lopulta vakituisen asuinpaikan.

Minä pohjalaisena ja sodasta vain vähän tietävänä olen kuunnellut näitä kertomuksia järkytyksellä ja ymmärryksellä. Olen usein miettinyt miten esim. pohjalainen luonne olisi taipunut tuohon kohtaloon ja miten he olisivat selvinneet siitä. Karjalainen luonne on positiivinen, se on varmasti heitä auttanut aloittamaan elämän uudessa ja vieraassa paikassa, eikä aina niin ystävällisessä ympäristössä, mutta tuolla positiivisella iloisuudellaan he ovat lunastaneet paikkansa ja kunnioituksen hyvin näkyvänä suomalaisessa yhteiskunnassa. 
Tämän ymmärtäminen auttaa ehkä ymmärtämään paremmin myös tämän päivän pakolaisia.    

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Uusi maalaus

Lopultakin sain elvytettyä maalausharrastukseni ja sain ikuistettua tällaisen kukan. 
Taisi syntyä ihan uusi kukkalaji, en ole sitä aikaisemmin nähnyt.
Mutta taiteessahan saa olla luova, eikä mallia tästä näkyvästä maailmankaikkeudesta tarvitse olla.


Taulun koko 38 x55 cm, öljyväri

torstai 20. helmikuuta 2014

Viimeksi maalaamani taulu

Pelästyin jo, että olen kadottanut viimeisen maalaukseni kuvan. 
Tämä taulu lähti maailmalle ja aioin katsoa tätä kuvasta, mutta kuvaa en löytänytkään. Sain tehdä paljon töitä, mutta lopulta löysin sen aivan väärästä albumista.
  

Maalaus on vuodelta 2011, nyt pitäisi jo sutin heilua, jos yleensäkään meinaa heilua

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kuvia aikaisemmista näyttelyistäni

Olen moneen kertaan valitellut saamattomuuttani maalausten suhteen, mutta nyt kaivoin värit naftaliinista ja maalasinkin yhden aloituksen. Nyt tuo maalaus on kuivumassa ja odottelee jatkoa.

Siitä innostuneena kaivelin vanhoja kuvia ja
huomasin, että kun Vuodatuksen kaatumisen myötä menivät edellisen  "Pajassa ja puutarhassa" blogini kuvat taivaan tuuliin, siinä meni myös parin näyttelyn kuvat, nyt esittelen Teille nämä kaksi näyttelyä.

 Tämän näyttelyn pidin keväällä 2011 Laajasalon kirjastossa.










Toinen näyttely oli myös samana keväänä  2011 Laajasalon kirkon aulassa.
Näihin tuli osittain samoja maalauksia, mutta huomasin sen ihan hyväksi asiaksi, ne osattiin yhdistää saman henkilön töiksi.