Uusi koti löytyi

Nyt se on sitten totta viimeistäkin virallista piirtoa myöten, nimittäin muutto maalle. Paikkakunnan asukkaat tykkäävät varmaankin puhua kaupungista, mutta minulle se tarkoittaa muuttoa maalle. Tämä kaupunkilaiselämä on rasittanut minua jo pitkän aikaa ja tuntuu aivan ihanalta muuttaa paikkaan, jossa ei tarvitse kulkea bussilla, metrolla tai junalla, jos meinaa mennä jonnekin. Auto on tietenkin, mutta meidän perheessä se tarkoittaa isäntä kuskina, eikä aina ole samat reissut. Minäkin ajoin nuorena kortin Helsingissä, mutta alkuaikojen törttöilyjeni jäljeen en rattiin ole istunut, ainakaan Helsingissä. Siellä uudessa paikassa ovat jalat ja ehkä pyörä paras kulkuväline. Ainoa julkinen liikenne on "Tyykikyyti", joka on pieni bussi, joka kulkee jonkinlaisen lenkin torilta torille. 
Tämä paikka on pienehkö kaupunki, jossa yleisin asumismuoto on omakotitalo, jonkin verran on rivitaloja ja kerrostaloja. Kuvittelimme ostavamme rivitalon pätkän, mutta niin vain kävi, että nyt omistamme omakotitalon melkein kaupungin keskustasta. Torille, kauppoihin ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin on kävelymatka. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, jossa ei ole läpikulkuliikennettä.   Paras asia tässä on piha, jos jätetään vähemmälle huomiolle myyjän juuri tekemä remontti, ihana sauna ja kylppärin ihanat kaakelit sekä uutuuttaan hohtava mustavalkoinen keittiö. Piha on meilkein neitseellinen, josta on hyvä aloittaa. Syksyllä ei taida ehtiä paljonkaan, mutta hyvä kun on talvi aikaa suunnitella. Täytyy vain laittaa jäitä  hattuun ja olla valppaana ettei homma lähde lapasesta. Helppohoitoisuus on valttia, tuskinpa näillä kymmenillä enää mitään arboretumeita tai vesipuistoja rakennetaan.
Noin kuukauden kuluttua lähtee muuttokuorma reilu 100km Porintietä kohti Tyykikylää.     

Uuden kodin etsintää

Tervetuloa uudet lukijat, vaikka täällä blogissa on ollut viimeaikoina hyvin hiljaista, minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Elämä on melkoisessa muutosvaiheessa. Olemme myyneet siirtolapuutarhamökin ja siinä tietenkin meni puutarha, jonka ympärille aikoinaan tämän blogin perustin. 
Päätimme, siis mieheni ja minä, muuttaa mieheni nuoruuden maisemiin ja koko kevään ja alku kesän olemme etsineet asuntoa sieltä, mutta se osoittautui vaikeammaksi kun oletimme. 
Tämän asunnon tulisi olla sellainen jossa voimme asua elämämme loppuun saakka. Alkuperäinen ajatus oli rivitalo jossa olisi pieni piha. Asunnon tulisi olla myös yhdessä kerroksessa ja suhteellisen hyvässä kunnossa, vesiputkien ja muiden rakenteiden suhteen. Sen pitäisi sijaita myös kaupungin keskellä, josta olisi lyhyt matka torille ja kauppoihin. Haave olisi sellainen, että sitten kun olemme oikein vanhoja voimme kulkea kävellen kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Näyttää siltä, että törmäämme portaisiin useimmissa asunnoissa. Kerrostalo asunto olisi meille, siihen Helsingissä tottuneille, se tuttu ja turvallinen, mutta siinä ei ole pihaa. Sauna on myös yksi asia jonka haluamme. Vaikka olemme jo eläkeläisiä tarvitsemme myös tilaa harrastuksille.  Näitä kaikkia vaatimuksia olemme yrittäneet sovittaa yhteen ja samaan asuntoon, mutta ei ne taida mahtua. 
Olen joskus nuorena haaveillut asumisesta korkeassa kerrostalossa ja sen ylimmässä kerroksessa, josta näkisi kauas. Yksi sellainen olisi tarjolla, mutta siihen on tulossa hissiremontti muutaman vouden kuluttua.
Olemme katsoneet kaikki vähänkin mahdolliset asunnot ja vaivanneet välittäjiä näyttämään niitä useampaankin kertaan, mutta päätöksenteko on vaikeaa, kun se täydellisesti sopiva ei ole tullut kohdalle. Meille on sanottu, että odottakaa, se oikea tulee kyllä kohdalle. Poikamme sanoi, että ei pidä tehdä kompromisseja, sen saa minkä haluaa, kuten kävi heidän oman talonsa suhteen, lopulta löytyi se mitä he hakivat.  
Olemme molemmat alkuaan maalta, miehelleni tuli keväällä 50 vuotta täyteen Helsingissä ja minullakin melkein, mutta ilmeisesti meistä ei koskaan tullut oikeita Helsinkiläisiä. Nyt haluamme pienemmälle paikkakunnnalle, jossa ei ole joukkoliikennettä metrosta ja ratikoista puhumattakaan, joihin olemme täällä tottuneet.   
     

Kirsikkapuistossa

Eilen oli todella kaunis ja lämmin päivä. Meillä oli ensimmäinen kaunis kevätpäivä seitsemääntoista vuoteen, kun meillä ei ollut tälle päivälle mitään suunnitelmaa. Mietimme mitä voi tehdä nyt kun meillä ei ole enää mökkiä, jossa kaiket kesät ja varsinkin keväät on menneet työntouhussa. Tätä ihanaa kirsikkapuistoa olemme ihailleen siitä ohi ajaessa, mutta nyt ensimmäisen  kerran kävelimme sinne sisälle. Se on niin ihana kun kävelee siellä vaaleanpunaisten puiden alla. Tämä puisto sijaitsee Helsingissä, Roihuvuoren kaupunginosassa. 

15.5 täällä on Hanami juhla, toivottavasti vielä silloin kirsikkapuut kukkivat.

http://www.roihuvuori.fi/hanami/

 Lähistöllä on myös japanilainen kivipuisto, joka sekin on ihan katsomisen arvoinen.  

Muutamä kumihimo punonnalla tehty koru

 

Spiraalitekniikkaa

Opettelin tätä kierre tai spiraalimallia viime syksyn ja talven aikana. Tämä tehdään neulalla ja ohuella hyvin kestävällä langalla helmiin pujottaen   

Pituutta näillä on noin 50cm.

Erivärisiä ja kokoisia helmiä käyttämällä näistä saa erilaisia

Kuvassa nämä näyttää hyvin paljon sanlaisilta kuin kumihimolla tehdyt, mutta nämä ovat notkeampia, kumihimossa käytetään pamsumpaa lankaa, jolla helmet punotaan.

Riipuksia superduohelmistä.

Superduohelmet ovat käteviä riipusten teossa, ne ovat kaksi reikäisiä soikeita pieniä helmiä.

   Tässä korussa on nauha tehty kumihimo tekniikalla. 

Korujen paluumuutto

Tämä blogi on ollut enimmäkseen tauolla ja korutkin ovat olleet muualla evakossa. En ole oikein tiennyt miten jatkan tämän blogin kanssa, mutta nyt ajattelin jatkaa blogia korujen ym. harrastusten kanssa. 

Evakko aikana olen opetellut muutaman uuden tekniikan. Nämä korut ovat viimeisin innovaationi. Nämä on tehty japanilaisella punontatekniikalla, sen nimi on "Kumihimo" se on Japanin kieltä ja tarkoittaa tietääkseni yhdistämistä tai siis ehkä punontaa. Tätä voi tehdä pelkästään nauhasta tai paksusta langasta, tai sitten käyttää helmiä, pieniä tai vähän isompia. Näissä koruissa olen yhdistänyt erilaisia pieniä helmiä ja myös linkittänyt isoja helmiä ja ketjua.

  

 

Kevään keramiikkaopiskelun sadonkorjuuta

 En ole ollut kovin innostunut kuppeihin tai kippoihin, mutta tämä sai minut todella innostumaan ja tulos ei mielestäni ole ollenkaan hassumpi. Sisältä käsittelin tämän rautaoksidilla (ruoste) ja ulkopuolen lasitteella.

Tässä olen myös käyttänyt rautaoksidia, hatussa ja kukassa on lasitetta. 

Nainen on noin 30cm korkea.

Kukissa olen värittänyt pinnat ennen kirkasta lasitetta.

Keramiikka lampetti

Pitkästä aikaa sain esiteltävää keramiikkaa valmiiksi. Melkein tuli sellainen kuin olin ajatellut, mutta vihreä väri ei onnistunut poltossa. Ei sitä paljon ollutkaan,  lehdissä vain vähän, mutta se muuttui lähinnä ruskeaksi. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän.

 Tuikku antaa kyllä tälle ihan kivasti elämää.