torstai 28. helmikuuta 2013

Kaunis blogi tunnustus

Sain Värjärin pata blogista tämän kauniin tunnustuksen, 
Kiitos Paljon !
Tunnustuksen säännöt ovat: Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle. Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Olen tämän tunnustuksen saanut jo aikaisemminkin ja jakanut sen kahdeksalle blogille, joten sen asian nyt ohitan, mutta jokainen halukas saa ottaa tämän ja viedä tätä eteenpäin.
Kahdesan paljastusta voin kuitenkin tehdä, sitten niitä tulee 16.

1. Olen käyttänyt silmälaseja lapsesta saakka.
2. Olen menossa kädentaitomessuille, ihan vain katselemaan, tai ehkä ostan joitakin helmiä.
3.  Olen 67-vuotias, mutta jostain syystä en tunne itseä vanhaksi. 
4. Kuljen paljon yleisillä kulkuneuvoilla, mutta en tunne kuuluvani koskaan vanhusten paikalle. 
5. Olen asunut 34 vuotta samassa asunnossa ja 39 vuotta samalla asuinalueella.
6. Olen ollut naimisissa 43 vuotta.
7. Tulin Helsinkiin ensimmäisen kerran vuonna 1968 ja jäin siltä reissulta asumaan.
8. En voisi kuvitellä asuvani muualla kuin nykyisellä asuin alueella. 

 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Asetelmia

 Harvemmin olen asetelmia maalannut, näissä harjoittelin pelkistämistä.




sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Korut morsiammelle

Nämä korut tein tilaustyönä, käyttäjän toiveiden mukaan.

Settiin kuuluu kaulakoru, rannekoru ja kahdet korvikset, voi valita kummat laittaa.  

Toivotan kaikki uudet lukijat tervetulleeksi !

lauantai 16. helmikuuta 2013

Lukeva tyttö

Tämän maalauksen olen joskus esitellyt Vuodatuksen blogissa, mutta siitä on jo aikaa. Täytyy tyytyä vain näihin vanhoihin kun maalaustarvikeet näyttää juuttuneen kaappiin.
Tälle kuvalle ei ole mitään erityistä tarinaa, se lähti tuosta valtavan suuresta puusta 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Patalappuja

Laitampa näitä patalappuja taas tänne. Näistä saa ottaa ihan vapaasti mallia, jos tuosta saa katsomalla selvää. Keskellä on perustana Afrikankukka, mutta loput olen itse säveltänyt.
 Lanka on 7-veljestä ja laput ovat kaksinkertaisia.
 Langan menekki lappupariin on noin 100g

torstai 14. helmikuuta 2013

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !


Viikko sitten olin matkalla Pohjanmaalle ja seisoin Helsingin rautatieasemalla odottamassa lauturiin tulevaa junaa, kun minua lähestyi hyvin hiljaa ja varovasti pieni mummo kädessään pieni kirjanen. Se oli runokirja jonka hän oli kirjoittanut ja julkaissut omakustanteena. 
Katsoin kirjaa ja takakannesta luin, että hän on syntynyt 1939 Suojärvellä ja joutunut sieltä evakkoon ja sitä kautta myös Ruotsiin sotalapseksi. 1949 hän oli tullut pois Ruotsista kotiin, joka nyt oli Kuopion maalaiskunnassa pienessä mökissä. 17- vuotiaana hän oli muuttanut Helsinkiin ja elänyt elämänsä Helsingissä. Leskeksi hän oli jäänyt 1983.
Elämän kokemuksensa hän oli kirjoittanut runoiksi ja ne oli painettu kirjaksi 2002, menossa oli jo 21 painos. Pieni rupattelu paljasti elämän kokemukset hyvin tosiksi ja jossain määrin myös minulle tutuiksi ja tietenkin ostin hänen  kirjansa

Kirjan kirjoittaja on Maire Hulkkonen 

Ystävänpäivän kunniaksi poimin kirjasta seuraavan runon. 

KROOKUKSET KEVÄÄN MERKKI

       Vielä peittävi lumi ja routa 
keväisen maan, 
vaan aurinko lämmittää
jo kotipihojen seinämää.

       Lumi lempeästi 
auringon tahdosta, 
puistojen nurmikoilta hiljaa sulaa,
vesinoroina pikku puroina
ne johonkin kauas kaikkoaa.

       Silloin krookukset kuulivat
keväisen kutsun
 ja nousivat multaan lämpiävään,
Mikä ihme! Mikä ihana kauneus valtasi
lumipälvien tummat läikät.

        Väriloisto sinikeltainen,
jopa valkoinen meri 
kattavi seinustan vieret, 
kaikki suojaisat paikat.

         Leuto keväinen tuuli
krookusta nyt hyväilee
ja auringon voimasta ne meille 
hymyilee.
Roudan ja jään keskeltä
 ohikulkijalleen aaltoilee.
Voi jospa ihminenkin
sa voisit tehdä samoin.

Kirj. Maire Hulkkonen

tiistai 5. helmikuuta 2013

Punaista ja vähän muutakin

Olen ihastunut tosi paljon tähän aivan ihanaan punaiseen marmori helmeen, josta olen tehnyt näitä koruja.

Tämä on lähes 90cm pitkä.

Tämä on reilu 60cm

Tämä on aika lyhyt vain kaulan mukainen.


Tämän nimesin, "jotain sinistä", ehkä jotakin vihjaillen. 

Sitten vielä vaihteeksi puuhelmikoruja

Osa näistä on jo vaihtanut omistajaa, mutta osa löytyy SeijanPutiikissa, jossa on myös paremmat kuvat.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Haaste



Sain Konnadonna kotona ja puutarhassa -blogista haasteen Lempiasioita.
 Tehtävänä on kertoa kymmenen omaa lempiasiaansa kuvin.

Tässä muutamia. Kun sain tämän haasteen, minusta tuntui se kovin vaikealta, mutta kun aloin näitä keräilemään muutama jäi ylitsekin. 
  

Puutarhassa yksi lempikukkani on lupiini. Tien varsilla sitä vainotaan, mutta minä haluan pitää sen puutarhassani. Katkaisen aina kukkineet varret pois, joten se ei pääse leviämään.  


Toinen lempikukka on jaloangervo. Tykkään siitä kun se on niin helppohoitoinen ja lehdet pysyvät kauniina kukinnan jälkeenkin.


Kuunliljat kuuluvat myös lempikasveihini, niitä minulla onkin aika monta lajia. Tässä tämä suurilehtinen, pienin kalpean vihreä on ihan pieni. Nimien muistaminen ei minulta onnistu, en jaksa perehtyä nimiin, minulle riittää kun ne voi hyvin.  


Sitten on tietenkin tämä pikkuruinen mökki, siihen kuuluu kuisti, huone ja vaja jossa on myös suihku ja biovessa. Kaikki tarpeelinen siinä on ja siellä on asuttu koko kesä jo monta vuotta.

 Nämä ovat lempilapsiani, Lilli Saara Elviira ja Helmi Ilona. Nämä ovat huovutus harrastukseni tuloksia jo vuosien takaa, mutta ne saavat istua tai seisoa jossakin meillä kotona, näistä en luovu.

Tämän hetkinen lempiharrastukseni on korujen tekeminen ja niitähän on tullut hiukan enemmänkin.

 Minulla on ollut periaatteena blogia pitäessä, että kotiani en esittele, mutta tekisinköhän nyt pienen poikkeuksen.
Esittelen tuon raanun tuossa seinällä. Se kuuluu hyvin vahvasti kotiimme ja minuun, se on asia, joka kulkee minun mukana niin kauan kun elän.
Olen kutonut sen kotiteollisuuskoulussa 49 vuotta sitten. Se on Karjalan raanu, lähemmin Säkkijärven raanu. En ole näiden vuosien aikana vielä törmännyt samanlaiseen. Neljä raanua kudottiin silloin koulussa, mutta olen kadottanut ne yhteydet.
Tähän raanuun kuuluu vielä sellainen jännä asia, joku voi sen katsoa enteeksi tai sattumaksi. Olen kotoisin Pohjanmaalta eikä minulla ollut juurikaan kiinnekohtia karjalaisuuteen, mutta kuinka ollakkaan, löysin miehen, jolla on hyvin vahvat karjalaiset sukujuuren, puolivuotiaana itsekin evakkomatkan tehneenä. Hänen passissaan on syntymäpaikkana Muolaa, joten tuon raanun paikka on ehdottomasti meidän seinällä. 
  
Tämä kello on myös kulkenut meidän mukana jo noin 40 vuotta. Mieheni isä oli joskus sodan jälkeen ostanut sen jostakin huutokaupasta, mutta oli saanut syntymäpäivälahjaksi uuden kellon. Tämä kello joutui hylättynä vintille, koristeetkin oli siitä hävinneet. Sieltä me sen pelastimme, mieheni isän luvalla. Siihen teetettiin kellon mukaiset koristeet ja sitä puhdistettiin. Kerran se on ollut vanhoihin kelloihin erikoistuneen kellosepän hoivissa ja hän teki sille huollon. Hän sanoi sen olevan noin 1920 luvulta, eli kohta se lähentelee 100 vuotta. Se käy erittäin tarkkaa aikaa ja lyö ihan niinkuin kuuluukin. 

Yksi vielä puuttui, joten pistänpä yhden lempiharrastukseni, joka nyt on ollut tauolla 2-3 vuotta. Ehkä vielä kaivan pensselit esille ja alan maalaamaan. Nämä harrastukset tuppaa olemaan kausiluonteisia.

Teen tästä ihan yleisen haasteen.

En halua haastaa ketään erityisesti ja rajata muita ulkopuolelle, mutta ihan oikeasti toivoisin, että jokainen joka haluaa, ottaisi tämän ja esittelisi kymmenen lempiasiaansa.