sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Aikaista kevättä.

Nyt jos tulisi vähän sadetta, mutta ilma pysyisi aika lämpimänä, kesä tulisi yhdessä hujauksessa. Nyt on muutamassa päivässä kevät edistynyt  suurin harppauksin ja monta yllätystä oli tänään.


Viime kesänä tehty päiväkahvipaikka omenapuun alle. 


 Kevätesikko alkaa kukkimaan.


Narsissit alkaa kukkimaan


 Nuput vouhenjuuressa.


Ensimmäinen tulppaani

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Puutarhan kevättöitä


Ilmat ovat nyt suosineet puutarhalla kuopsuttelijoita ja kaikenlaista on saatu tehdyksi ja nyt vain odotellaan, että saisimme vettä. Yleensä vesi on avattu vapuksi, mutta nyt on luvassa hiukan aikaisempi vesi. Pihatyöt on jo istutuksia ja kylvöjä vaille suurimmmaksi osaksi tehty ja mökin kuisti on täynnä pieniä kippoja, joissa pienet taimet yrittävät kasvaa ja odottelevat ulos pääsyä.  
Isompi istutus työ on kun tällä viikolla tulee noin 50 vadelman taimea. Otimme kaikki vanhat vadelmat pois maasta jo toissa kesänä ja penkkiä on käännetty ja perkattu useita kertoja ja kesannoitu viime kesä. Nyt pitäisi olla hyvä maa istuttaa uudet taimet.    

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lapset potretissa



Näistä kuvista valittiin sopiva, alla olevaa juttua varten, joka oli Siirtolapuutarha-lehden tämän kevään numerossa.



torstai 3. huhtikuuta 2014

Mari-mummo


Esittelen nyt aikaisemmin maalaamani Mari-mummon kuvan. Olen maalannut sen valokuvasta. Mari-mummo kuoli jo yli 40 vuotta sitten, noin 92-vuotiaana. Hän oli mieheni isoäiti, juureva karjalaismummo. Hän eli nuoruutensa ja aikuiselämänsä Karjalankannaksella Muolaassa.

Sota hääti mummon pois Karjalasta kaksi kertaa, hänen miehensä oli kuollut jo aikaisemmin. Toisella evakkotaipaleella hän oli kahden miniänsä ja kahden pienen lapsen kanssa, lapset olivat 2-vuotias ja puolivuotias, puolivuotias oli mieheni. Mummo ja miniät lapsineen päätyivät aluksi Mustialaan ja sieltä, miesten palattua sodasta, monien mutkien kautta Forssaan, josta saivat lopulta vakituisen asuinpaikan.

Minä pohjalaisena ja sodasta vain vähän tietävänä olen kuunnellut näitä kertomuksia järkytyksellä ja ymmärryksellä. Olen usein miettinyt miten esim. pohjalainen luonne olisi taipunut tuohon kohtaloon ja miten he olisivat selvinneet siitä. Karjalainen luonne on positiivinen, se on varmasti heitä auttanut aloittamaan elämän uudessa ja vieraassa paikassa, eikä aina niin ystävällisessä ympäristössä, mutta tuolla positiivisella iloisuudellaan he ovat lunastaneet paikkansa ja kunnioituksen hyvin näkyvänä suomalaisessa yhteiskunnassa. 
Tämän ymmärtäminen auttaa ehkä ymmärtämään paremmin myös tämän päivän pakolaisia.