Pieniä iloja

Enpä olisi millään uskonut kuukausi sitten, että kuukauden kuluttua leikataan nurmikkoa, mutta nyt se on tehty.

Mies siellä istuu tyytyväisenä työhönsä.

Tässä kumpareessa on havujen lisäksi pieniä matalia maanpeittokasveja. Kivet ovat pääasiassa pidättelemässä multaa, ettei se valu pois kasteluveden mukana. Tarkoitus olisi, että joskus tulevaisuudessa maanpeittokasvit peittäisivät kumpareen, eikä katteita tarvitse.   

Tässä kuvassa on monia pieniä iloja. Ensinnäkin vadelmat on lähteneet hyvin kasvuun. Kahdessa pienessä omenapuussa on muutama kukka. Isommassa vanhassa kirsikkapuussa on kukkia ihan kivasti. 

Nyt meillä ei juurikaan  ole kukkivia kukkia, paitsi kesäkukat, mutta pikkutervakko ja rentoakankaali kukkivat ihan muutamilla kukilla, kun ovat niin pieniä. 

Kivipuroon istutin punertavia mehikukkia ja toivon, että ne leviäisivät koko puron leveydeltä ja kivet saa väistyä.  

Rakennuspuuhia

Mies oli mestarina ja minä liiankin tietävänä aputyttönä, kun näitä perkoloita rakennettiin, mutta hyvät näistä tuli. 

Onneksi löytyi näin sopivat kalusteet, kun joka kaupassa näytti olevan mustaa muovisekoitetta, nämä ovat oikeata puuta.   

   

Tämän ympärillä on villiviiniä joka sivulla. Vielä niitä ei edes kuvasta huomaa kun ovat lehdettömät ja pienet taimet.

Lehtimaja tästä on tarkoitus tulla, mutta näyttää nyt lähinnä bussipysäkiltä. Tässä on erilaisia köynnöksiä, perennoja sopii myös tähän penkkiin. Aurinko paistaa tähän suoraa edestä, siinähän sitä sitten voi löhöä, kun pihantöiltä ehtii.

Tämä kumpare vaati ainakin tämän kesän odottelua ennen kuin se alkaa näyttämään hyvältä. Kasvit ovat niin pienet, mutta ei noita havuja kovin tiheään voi kai istuttaa. Kivet ovat lähinnä täytteenä, maanpeittokasvien odotan leviävän, ja kiviä voin vähentää. Muutamat perennat, joita kiirehdin istuttamaan, paleltuivat ja nyt niitä saa odottaa.  

Reilu kuukausi on pihan kimpussa aherrettu ja kun lähtökohdan ottaa huomioon paljon on saatu aikaa, mielestäni ihan hyvä saavutus. Onneksi meillä on tämä piha, olisi ollut aika tylsä toukokuu ilman näitä hommia. Vaikka monta kertaa olen ollut illalla niin väsynyt, että olen melkeinpä kaatunut sänkyyn, työ on ollut todella palkitsevaa. Nyt on suurimmat työt tehty,  piha on siisti ja nyt voi odotella kasvien kasvamista ja vähän aikaa miettiä mitä tekisi seuraavaksi.  

Tervetuloa uusille lukijoille! 

Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan

Ajatuksena on saada tästä pihasta mahdollisimman helppohoitoinen ja siksi päätimme tehdä yhden ison alueen erilaisille koristekasveille. Nyt se alkaa olla melkein valmis. Siinä on erilaisia havuja ja perennoja.

Halusin tehdä pihan läpi kulkevan polun, jonka varrelle voi tehdä jotakin istutuksia tai jotakin muuta. Oikealle jää vadelmapenkki, marjapensaat ja kaksi uutta omenapuuta, sekä kaksi vanhempaa puuta, ilmeisesti luumupuita.

Vasemmalle tulee perkola ja tämän polkun  päähän tulee pieni perkola, johon hankimme penkin tai pari tuolia. 

  

Tämä kumpare näyttää vielä niin autiolta, kun taimet ovat niin pieniä, siksi olenkin täyttänyt sitä kivillä, kuten tuo kivipuro. Lisäksi minulla on tarkoitus istuttaa sinne maanpeittokasveja, jotakin siellä jo on, mutta lisää aion hankkia. Vasemmalla on perenna-alue, johon istutin kuunliljoja ja joitakin kukkivia perennoja. Se on vielä kesken.

   

Tämän lavan ympärille tulee säleikkö villiviineille, jotka eilen istutimme lavan reunoille. Mies alkoi maalaamaan säleikköön tulevia rimoja. 

Näin tämä pikkuhiljaa edistyy, vaikka vielä on niin autiota.

Nurmikon viheriöinti kestää varmaan kauan, kun se on joutunut kokemaan aika kovia. 

Jotakin valmista

Edellinen postaus oli niin hurjan näköinen, että pakko laittaa muutama kuva, mitä viikossa on saatu aikaiseksi. 

Jotakin on saatu valmiiksi. Tämä on osa kumpareesta, jota olen rakennellut viimeisen viikon. Tässä on muutamia tuijia, erilaisia katajia ja aivan ihanan kaunis pieni kartiovalkokuusi.  

  

Mieheni projekti oli tämä vadelmapenkki. Penkin kohdalla oli notkelma, jossa vesi aikaisemmin lillui aika pitkään. Se kaivettiin auki ja siihen lisättiin paksu kerros hiekkaa, nyt siinä ei käsittääkseni vesi enää nouse, hiekka toimii (ehkä) kuten salaoja. Penkki on nyt koholla ja reunus on kattotiilistä. Miehelläni oli hyvin suunniteltu konsti, jolla hän sai tiilet suoraan ja pysymään paikoillaan. Seuraavana on taimien istutus,  

 Kartiovalkokuusi

Pihan yleisnäkymää, jossa näkyy kumpare, jota olen rakentamassa. Sen vierestä kiemurtelee polku, josta on otettu nurmikerros pois. Seuraavaksi siihen tulee hiekkaa ja laatat.