Unikko maalaus

Unikkoja odotellessa syntyi maalaus niistä. En ole maalannut viime vuosina juuri ollenkaan, mutta nyt perjantai aamuna sain inspiraation ja jätin kaiken muun ja aloin tekemään pohjaa niistä tarvikkeita mitä kotoa löytyi. Eilen, eli lauantai aamuna pohja oli kuiva ja pääsin maalaamaan. Lauantaina meni koko päivä ja tänään sunnuntaina luulen sen saaneeni valmiiksi. 

Maalasin tämän öljyväreillä, koko on 65x100cm.

Kuvan värit pohjassa on vähän vaaleammat kuin alkuperäisessä, oikeastaan tämä on parempi.

Mari-mummo

Esittelen nyt aikaisemmin maalaamani Mari-mummon kuvan. Olen maalannut sen valokuvasta. Mari-mummo kuoli jo yli 40 vuotta sitten, noin 92-vuotiaana. Hän oli mieheni isoäiti, juureva karjalaismummo. Hän eli nuoruutensa ja aikuiselämänsä Karjalankannaksella Muolaassa.

Sota hääti mummon pois Karjalasta kaksi kertaa, hänen miehensä oli kuollut jo aikaisemmin. Toisella evakkotaipaleella hän oli kahden miniänsä ja kahden pienen lapsen kanssa, lapset olivat 2-vuotias ja puolivuotias, puolivuotias oli mieheni. Mummo ja miniät lapsineen päätyivät aluksi Mustialaan ja sieltä, miesten palattua sodasta, monien mutkien kautta Forssaan, josta saivat lopulta vakituisen asuinpaikan.

Minä pohjalaisena ja sodasta vain vähän tietävänä olen kuunnellut näitä kertomuksia järkytyksellä ja ymmärryksellä. Olen usein miettinyt miten esim. pohjalainen luonne olisi taipunut tuohon kohtaloon ja miten he olisivat selvinneet siitä. Karjalainen luonne on positiivinen, se on varmasti heitä auttanut aloittamaan elämän uudessa ja vieraassa paikassa, eikä aina niin ystävällisessä ympäristössä, mutta tuolla positiivisella iloisuudellaan he ovat lunastaneet paikkansa ja kunnioituksen hyvin näkyvänä suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Tämän ymmärtäminen auttaa ehkä ymmärtämään paremmin myös tämän päivän pakolaisia.    

Uusi maalaus

Lopultakin sain elvytettyä maalausharrastukseni ja sain ikuistettua tällaisen kukan. 

Taisi syntyä ihan uusi kukkalaji, en ole sitä aikaisemmin nähnyt.

Mutta taiteessahan saa olla luova, eikä mallia tästä näkyvästä maailmankaikkeudesta tarvitse olla.

Taulun koko 38 x55 cm, öljyväri

Viimeksi maalaamani taulu

Pelästyin jo, että olen kadottanut viimeisen maalaukseni kuvan. 

Tämä taulu lähti maailmalle ja aioin katsoa tätä kuvasta, mutta kuvaa en löytänytkään. Sain tehdä paljon töitä, mutta lopulta löysin sen aivan väärästä albumista.

  

Maalaus on vuodelta 2011, nyt pitäisi jo sutin heilua, jos yleensäkään meinaa heilua. 

Kuvia aikaisemmista näyttelyistäni

Olen moneen kertaan valitellut saamattomuuttani maalausten suhteen, mutta nyt kaivoin värit naftaliinista ja maalasinkin yhden aloituksen. Nyt tuo maalaus on kuivumassa ja odottelee jatkoa.

Siitä innostuneena kaivelin vanhoja kuvia ja

huomasin, että kun Vuodatuksen kaatumisen myötä menivät edellisen  "Pajassa ja puutarhassa" blogini kuvat taivaan tuuliin, siinä meni myös parin näyttelyn kuvat, nyt esittelen Teille nämä kaksi näyttelyä.

 Tämän näyttelyn pidin keväällä 2011 Laajasalon kirjastossa.

Toinen näyttely oli myös samana keväänä  2011 Laajasalon kirkon aulassa.

Näihin tuli osittain samoja maalauksia, mutta huomasin sen ihan hyväksi asiaksi, ne osattiin yhdistää saman henkilön töiksi.   

Maalauksiani vuodelta 2008

Pari maalausta vuodelta 2008.

Olen esitellyt nämä maalaukset vanhassa Vuodatuksen blogissani 
Anna-Reetan unelmat. 
Täällä ja täällä

Hyvää Isäinpäivää!

Hyvää Isäinpäivää kaikille Isille!

Minun Isäni jätti maallisen kehonsa jo vuonna 1995, juuri ennen minun 50-vuotis syntymäpäivääni. Isäni elämä oli hyvin työntäyteinen. Ei riittänyt, että hän teki päivätyönsä vieraan työssä, vaan sen lisäksi hänellä oli maatyöt, jotka varsinkin keväästä syksyyn veivät kaiken vapaa-ajan. Hänellä ei varmaan koskaan ollut vapaa-ajan ongelmia, eikä kesälomia.

Nuoruutensa hän menetti sotaan. Kuusi vuotta siellä palveltuaan, hän tuli päällisin puolin haavoittumattomana kotiin ja meni äitini kanssa naimisiin ja minä synnyin seuraavana syksynä. Minun jälkeeni syntyi vielä 5 sisarusta. 

Menetimme isämme aivan liian varhain. Paljon asioita jäi kysymättä. Isä olisi tiennyt paljon asioita, joita ei nuorempana ymmärtänyt kysyä ja sitten kun olisi ymmärtänyt, se oli myöhäistä.  

Tuon kuvan maalasin vuonna 1986, isä istui mallina, silloin hän oli jo eläkkeellä ja silloin hänellä oli aikaa. En tiedä tuon kuvan taiteellisuudesta, mutta sen voin sanoa, että tuo ilme on se, minkä aina muistan, se oli isän ilme ja näkökin on suunnilleen tuo. Uskon, että jokainen, joka isän tunsi, tuntee hänet myös tuosta kuvasta.   

Keittiön seinälle taulu

 Etsin maalaus varastostani keittiön seinälle jotakin uutta piristystä ja tämän sieltä valitsin.

Siniset unikot

, 

Nyt esittelen taulun, jonka olen maalannut vuonna 2007. Se on öljyvärityö ja sen  koko on 45x55. Tähän sain idean siitä, kun yritin kasvattaa sinivaleunikkoa, mutta se ei onnistunut. Tässä tämän kukka ei ole ollenkaan sinivaleunikon kukan mallinen, ihan on malli idänunikosta.  

Parit löysi toisensa

Keväällä kerroin kirpputori löydöstä, ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Olen esitellyt myös erään maalauksen, joka ei oikeasti esitä ketään, mutta muistuttaa erittäin paljon mummostani. Myös tämä Singer-ompelukone tuo mieleeni mummoni, koska hänellä oli samanlainen. Nyt nämä kaksi vanhusta kohtasivat. Tuo taulu oli meillä aivan väärässä paikassa, mutta nyt ne ovat mielestäni löytäneet toisensa. 

Asetelmia

 Harvemmin olen asetelmia maalannut, näissä harjoittelin pelkistämistä.

  

Lukeva tyttö

Tämän maalauksen olen joskus esitellyt Vuodatuksen blogissa, mutta siitä on jo aikaa. Täytyy tyytyä vain näihin vanhoihin kun maalaustarvikeet näyttää juuttuneen kaappiin.

Tälle kuvalle ei ole mitään erityistä tarinaa, se lähti tuosta valtavan suuresta puusta 

Mummoa muistellen

Itsenäisyyspäivä meni, mutta kaikki ne asiat, joita radiosta ja TV:tä tuli, käsitteli niin paljon sotaa, että ajatukset pyörii vielä siinä. 

Kuulun siihen suureen ikäluokkaan, joka syntyi heti sodan jälkeen. Olen nähnyt 50-60-luvut, jolloin elämä oli hiukan erilaista. Vihreistä  kupongeistakin minulla on hämärä muisto. 

Tunnen kuitenkin eläneeni ihan hyvää aikaa, vaikka muistan selvästi ensimmäisen appelsiinin ja ensimmäisen jäätelön. Minulla oli pahvikengät joita ei saanut kastella ja ne sain jalkaani vain harvoin sunnuntaina. Muistan Amerikan paketteja, joissa oli esim. hieno silkkinen (luulin niin) leninki, josta myöhemmin tein itselleni ihan hienon leningin. 

Mutta millaista oli sodan aikana. Tästä kuvasta tulee mieleeni mummoni, siis äidin äiti. Hän jäi leskeksi talvisodan viimeisenä päivänä.  Äitini oli silloin 15 ja hänellä oli 5 nuorempaa sisarusta, joista nuorin oli 2-vuotias. Juuri ennen sotaa oli hankittu n.s asutustila, jonka maat olivat suota ja niiden kuivatus oli silloin vielä kesken. Asuintalo oli tyypillinen asutustilalle ja sen rakentaminen oli kesken, kun isoisäni lähti sotaan ja sille tielle jäi. Ulkorakennukset olivat myös vielä kesken rakentamisen, esim. saunaa ei vielä ollut. Lähimmälle maantielle, josta joskus meni autokin oli 3,5 km, kirkonkylään noin 7 km. Sukset talvella ja polkupyörä (jos sellainen oli) kesällä, olivat kulkuneuvot. 

Tällaisessa Suomessa mummoni kasvatti perheensä, hän selvisi, kun muuta mahdollisuutta ei ollut. Miten se oli mahdollista, sitä en tiedä. Muistan hänet kuitenkin aina hymyilevänä ja ystävällisenä, en muista koskaan, että hän olisi sanonut mitään pahaa tai torunut meitä lapsia. Hän oli hyvin pieni mummo ja muistan, että  hänen päänsä vain vilkkui lumivallin takaa, navetan ja saunan väliseltä polullta, kun hän teki navettatöitä.

Mummollani ei varmasti ollut helppo elämä, mutta hän ei ollut katkera, hän pystyi sellaiseen, jota me tämän ajan ihmiset emme ymmärrä. Hänellä oli sellaista voimaa, joka tulee esille silloin, kun se on välttämätöntä.

Hän eli loppuelämänsä leskenä ja näytti aina lapsen silmissä vanhalta mummolta. Hän kuoli 63-vuotiaana, nyt ajatellen hirvittävän nuorena.

 

Maalasin tuon kuvan vuonna 2008. Se on niitä kuvia jotka tulevat vain jostakin ja se oli maalattava. Kun maalasin tätä, mieleeni tuli juuri tuollainen aika, vaikka en silloin tätä suoraan mummooni yhdistänytkään, mutta tämä voisi yhtä hyvin olla mummoni.      

Portaat

Eräässä kuvataide blogissa oli haasteena portaat. Muistin, että minulla on valmiina portaat, jota en vielä tässä blogissa ole esitellyt. Ajattelin osallistua tuohon haasteeseen, mutta se olikin jo sulkeutunut, siksipä esittelenkin tämän tässä nyt vain ilman haasteita.

Olen maalannut tämän öljyväreillä jo vuonna 2008 ja tämän koko on noin 40x55.
Uusia maalauksia ei minulta nyt ole tullutkaan, jostain syystä en saa maalaamiseen mitään ispiraatiota.

Tie tähtiin.

Kävin Heurekassa ennen kuin maalasin tämän kuvan, katsoin siellä elokuvan "Tie tähtiin". Ne jotka ovat käyneet Heurekassa tietävät millainen se teatteri on, mutta muille kerron, että siellä on  pyöreä katto johon kuvat heijastetaan. Siinä makasin avaruuden keskellä, yläpuolellani syntyi ja kuoli linnunratoja. Siinä tunsi itsensä niin pieneksi, että mitä me oikein tiedämme kaikesta tuosta. 

Se elokuva ylitti minun ymmärrykseni, enkä häpeä tätä tunnustaa, miten sen kuvaaminen on yleensäkään ollut mahdollista. Tietenkin on kaukoputket ja kaikki, mutta siinä tapahtui tunnissa se mitä oikeasti tapahtuu valovuosissa.  

Elämänkankaat

Tämän maalauksen teemana oli "Elämänkankaat". Maalasin tähän oman elämäni, jokainen väri ja porras tarkoittaa jotakin elämän tapahtumaa. Tähän tuli yllättäväkin kuvio, jota itse en ollut huomannut ollenkaan, mutta missä kohtaa se itseltäni varkain tullut kuvio on, pitää paikkansa, sen olisin voinut myöskin tietoisesti maalata.

Punaiset unikot

Pimeän syksyisen päivän piristykseksi esittelen 2007 maalaamani taulun, unikot. 
Tämä on aika pieni, 24x33cm.

Hyvää viikonloppua !

Toiveajattelua

Nyt on esittely vuorossa ensimmäinen Itämeri maalaus. Maalasin tämän vuonna 2010, kun maalaustunnilla oli aiheena Itämeri. Maalauksen koko on 50x70cm,  se on maalattu öljyväreillä.

Tämä on toiveajattelua, että meren pohjassa olisi näin kirkasta ja kaikki aarteet, joita sinne on aikojen kuluessa uponnut, löytyisivät helposti.

Aiheena Itämeri

Tämä maalaus on maalattu syksyllä 2010, sen koko on 50x70cm

Maalaustunnilla oli aiheena Itämeri - Miten tämä liityy odottavaan äitiin ja lapseen? Seisovatko he tuossa viimeisellä rannalla?

Maalasin toisenkin Itämeri maalauksen, jossa käsittelin Itämerta eri tavalla. Sitä maalatessa tajusin miten tärkeitä meret ovat ja mitä niiden saastumisesta aiheutuu ihmiskunnalle,  miten kauan ihminen voi elää tällä maapallolla? Evoluutio ja olosuhteet muokkaavat ja hävittävät elollisia koko ajan, milloin on ihmisen vuoro? Monet ehkä ajattelevat itsekkäästi, että ei minun, eikä lasteni elinajalla, mutta minä haluaisin kysyä. Elämmekö me noissa tulevissa sukupolvissa, muodossa tai toisessa?

Syksynhenki

Esittelen näitä vanhempia maalauksia. Tämän maalasin 2009 syksyllä. Maalaustunnilla oli aiheena "syksynhenki" ja tällaisen siitä tein. Syksyssä on jotakin masentavaa, mutta toisaalta paljon energiaa. Eli työnnytään eteenpäin uusin ideoin.