keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Kukkia odotellessa

Nyt on monet perennat nupulla ja niiden kukkia odotellessa muutama kuva .


 Punainen pioni levitti jo kauniit kukkansa ihailtavaksi, mutta  valkoinen pioni piilottelee vielä niitä.



Ruusujuuri kukkii vaatimattomasti, mutta tykkään siitä kovasti, näin alkukesästä. 


Tykkään kuunliljoista melkeinpä enemmän ennen sen kukintaa.


Aamuaurinko  saa kasvit hehkumaan.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kesän ensimmäiset kukkijat


Kesän ensimmäiset perennat ja pensaat alkaa kukkimaan.  Alppiruusussa on taas ihan hyvin kukkia, vaikka olin sen jo hävittämässä kun sen paikka ei ole paras mahdollinen.



Alppiruusu


 Pioni

Iiris, onkohan oikea nimi?


Kurjenpolvi


 Unikko


 Päivänlilja


 Kiinanlaikkuköynnös, tykkään kovasti näistä laikukkaista ja väriään vaihtavista lehdistä. 


Kuunliljat ovat aivan ihania.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Nyt on kesä

Nyt on ihan oikeasti kesä. Eilen satoi vettä melkein koko päivän, mutta oli lämmintä. Keräsin illalla lähes sata kotiloetanaa, sade oli ne tuonut herkuttelemaan nauhuksen lehdillä, myös yhteen kärhöön ne oli nousseet, siitä poimin toista kymmentä. Tuo oli aika pieni saalis verrattuna aikaisempiin kesiin. Meillä on mökkialueella miljoonajahti niiden hävittämiseksi, on oikein kilpailu kuka kerää eniten. Minä en kylläkään sitä voita kun olen saanut jo oman pihani etanat aika hyvin kuriin.


 Nyt meilläkin on tätä ihanan väristä sireeniä, jota on useilla piholla. Sain naapurilta kaksi vuotta sitten juuren ja se on nyt oikein hyvässä kasvussa. Tässä on sen ensimmäiset kukat meillä. 


Kurjenmiekat aloittelee kukintaa.


 Kevätsydän on kukkinut jo jonkin aikaa.


 Onneksi nämä kuunliljat ovat kasvaneet kovaa vauhtia ja peittäneet kaikki sipulikukat ja rikkaruohot alleen. Voin sen suhteen huokaista helpotuksesta, kun minusta ei nyt ole kaikkein tehokkaimmaksi puutarhuriksi. Olin kaksi viikkoa ja viikko sitten silmäleikkauksessa ja en uskalla kovin noihin kitkemishommiin ryhtyä.


 Omenapuusta on kukat hävinneet, jos pölytys on onnistunut, voimme odottaa mahtavaa omenasatoa.


Olen tappanut monta unikkoa hoitamalla niitä liikaa. Onneksi yksi jätti jälkeensä poikasen oikein kuivaan ja mahdollisimman vähäravinteiseen paikkaan polun reunaan. Tätä en ole nyt hoitanut ollenkaan, en ole ravinnut sitä mitenkään ja kosteuttakin se on saanut vain taivaalta ja nyt se on rehevämmän näköinen kuin ne aikaisemmat. Nuppujakin siinä on ihan runsaasti. 


 Ensimmäinen pioni alkaa kohta kukkimaan.


Meillä on paljon rastaita ja myös mustarastaita ja niiden lempipaikka, ainakin eilen illalla oli meidän suihkulähde, siinä ne oikein kilpaa kävivät uimassa. Kuvan saaminen oli vain vaikeaa, mutta tällainen onnistui.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Omenapuut kukkii

Tänä keväänä on omenapuissa kukkia aika paljon, pölyttäjiäkin näytti olevan muutamia.



Tämä on aika nuori puu ja koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin paljon kukkia. Toivottavasti tähän tulee omenia, ovat tosi hyviä.


Patjarikko ja ristikki ovat nyt kukassa.
,

Tämä hyvin vanha puu tuottaa aina omenia, toisinaan paljon ja toisinaan  vähemmän, nyt on nuppuja aika paljon, eivät ole vielä täysin auki.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Nyt tulee kesä

Kevään uutuus on päiväkahvipaikka. Teimme tämän alustavasti jo viime syksynä, mutta nyt olen tätä stailaillut.



Löysimme kauniin amppelin.


 Istutin ruukkuihin ihan pieniä itse kasvattamiani kesäkukan taimia. Aamulla menin hiukan pelonsekaisin tuntein katsomaan ovatko vielä hengissä. Olivat ihan pirteän näköiset. Nyt alkaakin sitten sää lämpenemään, eikä niillä ole enää hätää. 


 Kevätkukkien kehittyminen oli pitkään jäissä, nyt alkaa jo tulppaanitkin aukeamaan.


 Kevätesikot on jo kukkineet jonkin aikaa. Perennat ovat jo pitkällä.


Seinustalla tulppaanit ovat jo hyvin auenneet.


Lipstikka on jo oikein rehevä.


Punainen viinimarjapensas on täynnä kukkia, jos ei tapahdu mitään tuhoa, marjoja tulee paljon.


Omenapuissa on myös paljon nuppuja. Ensi viikolla on luvassa lämmintä, voi olla, että ne aukeaa silloin. 

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Aikaista kevättä.

Nyt jos tulisi vähän sadetta, mutta ilma pysyisi aika lämpimänä, kesä tulisi yhdessä hujauksessa. Nyt on muutamassa päivässä kevät edistynyt  suurin harppauksin ja monta yllätystä oli tänään.


Viime kesänä tehty päiväkahvipaikka omenapuun alle. 


 Kevätesikko alkaa kukkimaan.


Narsissit alkaa kukkimaan


 Nuput vouhenjuuressa.


Ensimmäinen tulppaani

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Puutarhan kevättöitä


Ilmat ovat nyt suosineet puutarhalla kuopsuttelijoita ja kaikenlaista on saatu tehdyksi ja nyt vain odotellaan, että saisimme vettä. Yleensä vesi on avattu vapuksi, mutta nyt on luvassa hiukan aikaisempi vesi. Pihatyöt on jo istutuksia ja kylvöjä vaille suurimmmaksi osaksi tehty ja mökin kuisti on täynnä pieniä kippoja, joissa pienet taimet yrittävät kasvaa ja odottelevat ulos pääsyä.  
Isompi istutus työ on kun tällä viikolla tulee noin 50 vadelman taimea. Otimme kaikki vanhat vadelmat pois maasta jo toissa kesänä ja penkkiä on käännetty ja perkattu useita kertoja ja kesannoitu viime kesä. Nyt pitäisi olla hyvä maa istuttaa uudet taimet.    

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lapset potretissa



Näistä kuvista valittiin sopiva, alla olevaa juttua varten, joka oli Siirtolapuutarha-lehden tämän kevään numerossa.



torstai 3. huhtikuuta 2014

Mari-mummo


Esittelen nyt aikaisemmin maalaamani Mari-mummon kuvan. Olen maalannut sen valokuvasta. Mari-mummo kuoli jo yli 40 vuotta sitten, noin 92-vuotiaana. Hän oli mieheni isoäiti, juureva karjalaismummo. Hän eli nuoruutensa ja aikuiselämänsä Karjalankannaksella Muolaassa.

Sota hääti mummon pois Karjalasta kaksi kertaa, hänen miehensä oli kuollut jo aikaisemmin. Toisella evakkotaipaleella hän oli kahden miniänsä ja kahden pienen lapsen kanssa, lapset olivat 2-vuotias ja puolivuotias, puolivuotias oli mieheni. Mummo ja miniät lapsineen päätyivät aluksi Mustialaan ja sieltä, miesten palattua sodasta, monien mutkien kautta Forssaan, josta saivat lopulta vakituisen asuinpaikan.

Minä pohjalaisena ja sodasta vain vähän tietävänä olen kuunnellut näitä kertomuksia järkytyksellä ja ymmärryksellä. Olen usein miettinyt miten esim. pohjalainen luonne olisi taipunut tuohon kohtaloon ja miten he olisivat selvinneet siitä. Karjalainen luonne on positiivinen, se on varmasti heitä auttanut aloittamaan elämän uudessa ja vieraassa paikassa, eikä aina niin ystävällisessä ympäristössä, mutta tuolla positiivisella iloisuudellaan he ovat lunastaneet paikkansa ja kunnioituksen hyvin näkyvänä suomalaisessa yhteiskunnassa. 
Tämän ymmärtäminen auttaa ehkä ymmärtämään paremmin myös tämän päivän pakolaisia.