Uusi koti löytyi

Nyt se on sitten totta viimeistäkin virallista piirtoa myöten, nimittäin muutto maalle. Paikkakunnan asukkaat tykkäävät varmaankin puhua kaupungista, mutta minulle se tarkoittaa muuttoa maalle. Tämä kaupunkilaiselämä on rasittanut minua jo pitkän aikaa ja tuntuu aivan ihanalta muuttaa paikkaan, jossa ei tarvitse kulkea bussilla, metrolla tai junalla, jos meinaa mennä jonnekin. Auto on tietenkin, mutta meidän perheessä se tarkoittaa isäntä kuskina, eikä aina ole samat reissut. Minäkin ajoin nuorena kortin Helsingissä, mutta alkuaikojen törttöilyjeni jäljeen en rattiin ole istunut, ainakaan Helsingissä. Siellä uudessa paikassa ovat jalat ja ehkä pyörä paras kulkuväline. Ainoa julkinen liikenne on "Tyykikyyti", joka on pieni bussi, joka kulkee jonkinlaisen lenkin torilta torille. 
Tämä paikka on pienehkö kaupunki, jossa yleisin asumismuoto on omakotitalo, jonkin verran on rivitaloja ja kerrostaloja. Kuvittelimme ostavamme rivitalon pätkän, mutta niin vain kävi, että nyt omistamme omakotitalon melkein kaupungin keskustasta. Torille, kauppoihin ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin on kävelymatka. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, jossa ei ole läpikulkuliikennettä.   Paras asia tässä on piha, jos jätetään vähemmälle huomiolle myyjän juuri tekemä remontti, ihana sauna ja kylppärin ihanat kaakelit sekä uutuuttaan hohtava mustavalkoinen keittiö. Piha on meilkein neitseellinen, josta on hyvä aloittaa. Syksyllä ei taida ehtiä paljonkaan, mutta hyvä kun on talvi aikaa suunnitella. Täytyy vain laittaa jäitä  hattuun ja olla valppaana ettei homma lähde lapasesta. Helppohoitoisuus on valttia, tuskinpa näillä kymmenillä enää mitään arboretumeita tai vesipuistoja rakennetaan.
Noin kuukauden kuluttua lähtee muuttokuorma reilu 100km Porintietä kohti Tyykikylää.