Aikamoinen työmaa edessä.

Kirjoitin aikaisemmin, että uuden kotimme piha on melkein neitseellinen ja siihen on helppo alkaa istuttelemaan mitä haluaa. Nyt on tullut selväksi pihan todellinen neitseellisyys. Sitä ei ehkä ole hoidettu mitenkään ainakaan 10 vuoteen ja sitä ympäröivä  kuusiaita (joka on kyllä hoidettu) on aiheuttanut nurmikon sammaloitumisen. Nyt on piha ihan valkoinen kun aamulla kylvimme kalkkia ihan runsaalla kädellä. Lumi on jo sulanut, mutta maa on kyllä jäässä. 

Leikkasimme kahta Terijoensalavaa ja sireenipensasta, harventamalla vain ihan varovasti. Täytyy katsoa ensikesä mitä ne vaatii. Tuijat joista aikaisemmin kirjoitin olemme myös leikanneet. Ensikesä näyttää menikö syteen tai saveen, mutta nyt ne on ihan läpinäkyviä. Olivat tosi tiiviitä ja melkein tukehtuneet, harvensimme niitä paljon. Ne näyttivät aluksi sisältä risukasoilta, mutta huomasimme, ei sittenkään, sieltä ilmestyi vihreää ja olen ihan toiveikas, jos vaikka niistä saisi muutaman vuoden kuluttua ihan hyvät ja uudistuneet.         

Pihan perällä on kolme mustaherukkaa ja aiomme istuttaa muutaman herukan lisää.

Siellä on myös kaksi pientä puuta, ovat luultavasti luumupuita.

Edellinen asukas ei oikein osannut sanoa mitä puita, hän on ulkomaalainen ja kaikki sanat ei olleet yhteisiä.  

Vasemmalle olen kivillä merkinnyt istutusaluetta. Tuohon olen suunnitellut havuja, alppiruusuja ja kuunliljoja ja jotain muutakin. Alppiruusujen kanssa kuitenkin olen nyt empiväinen. Luulin paikan olevan enemmän varjossa, mutta se meneekin varjoon vasta noin klo 14. Onkohan liian aurinkoinen.

   

Nämä tuijat ovat nyt saaneet kyytiä, katsotaan saako ne lisää kyytiä syksyllä.

Kaikenlaista on suunnitteilla ja nyt vain odotetaan maan sulamista.

Maan sulamista odotellessa.

Täytyy tyytyä korujen tekemiseen kun pihalla ei vielä voi tehdä mitään. Lumi on jo sulanut, mutta maa on jäässä. 

Kesää odotellessa

Uusia koruja kevättä ja pihatöitä odotellessa

Helmien hävitys leikkiä

Helmivarasto on vielä suhteettoman suuri ja johonkin niitä täytyy tuhlata.  

Vähän meni överiksi nämä helmet. 

 

Koruja "Kumihimolla"

Tässä muutamia viimeaikoina "Kumihimo" tekniikalla tehtyjä  kaulakoruja.  

Mitähän pitäisi tehdä vanhoille tuijille?

Hei kaikki pitkästä aikaa. Nyt pitäisi alkaa todella suunnittelemaan mitä tälle uudelle pihalle voisi tehdä. Ensimmäisenä tarvisen Teidän apua. 

Pihalla on kaksi isoa pallotuijaa.  Minun käsitykseni mukaan ne ovat jääneet ehkä hoitamatta. Olen nyt leikannut niitä, mutta ne ovat sisältä ilman lehtiä ja paikoin kamalan tuuheat, varsinkin ylhäältä. Kannattaakohan näitä leikata ollenkaan, vai poistaa kokonaan? Yritin leikata tiheimpiä kohtia pois ja kyllähän se asiaa ehkä helpottaa, mutta kasvaako sisälle enää mitään? Näyttävät nyt enemmänkin heinäsuovilta.     

Uusi koti löytyi

Nyt se on sitten totta viimeistäkin virallista piirtoa myöten, nimittäin muutto maalle. Paikkakunnan asukkaat tykkäävät varmaankin puhua kaupungista, mutta minulle se tarkoittaa muuttoa maalle. Tämä kaupunkilaiselämä on rasittanut minua jo pitkän aikaa ja tuntuu aivan ihanalta muuttaa paikkaan, jossa ei tarvitse kulkea bussilla, metrolla tai junalla, jos meinaa mennä jonnekin. Auto on tietenkin, mutta meidän perheessä se tarkoittaa isäntä kuskina, eikä aina ole samat reissut. Minäkin ajoin nuorena kortin Helsingissä, mutta alkuaikojen törttöilyjeni jäljeen en rattiin ole istunut, ainakaan Helsingissä. Siellä uudessa paikassa ovat jalat ja ehkä pyörä paras kulkuväline. Ainoa julkinen liikenne on "Tyykikyyti", joka on pieni bussi, joka kulkee jonkinlaisen lenkin torilta torille. 
Tämä paikka on pienehkö kaupunki, jossa yleisin asumismuoto on omakotitalo, jonkin verran on rivitaloja ja kerrostaloja. Kuvittelimme ostavamme rivitalon pätkän, mutta niin vain kävi, että nyt omistamme omakotitalon melkein kaupungin keskustasta. Torille, kauppoihin ja kaikkiin tarvittaviin paikkoihin on kävelymatka. Alue on rauhallinen omakotitaloalue, jossa ei ole läpikulkuliikennettä.   Paras asia tässä on piha, jos jätetään vähemmälle huomiolle myyjän juuri tekemä remontti, ihana sauna ja kylppärin ihanat kaakelit sekä uutuuttaan hohtava mustavalkoinen keittiö. Piha on meilkein neitseellinen, josta on hyvä aloittaa. Syksyllä ei taida ehtiä paljonkaan, mutta hyvä kun on talvi aikaa suunnitella. Täytyy vain laittaa jäitä  hattuun ja olla valppaana ettei homma lähde lapasesta. Helppohoitoisuus on valttia, tuskinpa näillä kymmenillä enää mitään arboretumeita tai vesipuistoja rakennetaan.
Noin kuukauden kuluttua lähtee muuttokuorma reilu 100km Porintietä kohti Tyykikylää.     

Uuden kodin etsintää

Tervetuloa uudet lukijat, vaikka täällä blogissa on ollut viimeaikoina hyvin hiljaista, minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Elämä on melkoisessa muutosvaiheessa. Olemme myyneet siirtolapuutarhamökin ja siinä tietenkin meni puutarha, jonka ympärille aikoinaan tämän blogin perustin. 
Päätimme, siis mieheni ja minä, muuttaa mieheni nuoruuden maisemiin ja koko kevään ja alku kesän olemme etsineet asuntoa sieltä, mutta se osoittautui vaikeammaksi kun oletimme. 
Tämän asunnon tulisi olla sellainen jossa voimme asua elämämme loppuun saakka. Alkuperäinen ajatus oli rivitalo jossa olisi pieni piha. Asunnon tulisi olla myös yhdessä kerroksessa ja suhteellisen hyvässä kunnossa, vesiputkien ja muiden rakenteiden suhteen. Sen pitäisi sijaita myös kaupungin keskellä, josta olisi lyhyt matka torille ja kauppoihin. Haave olisi sellainen, että sitten kun olemme oikein vanhoja voimme kulkea kävellen kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Näyttää siltä, että törmäämme portaisiin useimmissa asunnoissa. Kerrostalo asunto olisi meille, siihen Helsingissä tottuneille, se tuttu ja turvallinen, mutta siinä ei ole pihaa. Sauna on myös yksi asia jonka haluamme. Vaikka olemme jo eläkeläisiä tarvitsemme myös tilaa harrastuksille.  Näitä kaikkia vaatimuksia olemme yrittäneet sovittaa yhteen ja samaan asuntoon, mutta ei ne taida mahtua. 
Olen joskus nuorena haaveillut asumisesta korkeassa kerrostalossa ja sen ylimmässä kerroksessa, josta näkisi kauas. Yksi sellainen olisi tarjolla, mutta siihen on tulossa hissiremontti muutaman vouden kuluttua.
Olemme katsoneet kaikki vähänkin mahdolliset asunnot ja vaivanneet välittäjiä näyttämään niitä useampaankin kertaan, mutta päätöksenteko on vaikeaa, kun se täydellisesti sopiva ei ole tullut kohdalle. Meille on sanottu, että odottakaa, se oikea tulee kyllä kohdalle. Poikamme sanoi, että ei pidä tehdä kompromisseja, sen saa minkä haluaa, kuten kävi heidän oman talonsa suhteen, lopulta löytyi se mitä he hakivat.  
Olemme molemmat alkuaan maalta, miehelleni tuli keväällä 50 vuotta täyteen Helsingissä ja minullakin melkein, mutta ilmeisesti meistä ei koskaan tullut oikeita Helsinkiläisiä. Nyt haluamme pienemmälle paikkakunnnalle, jossa ei ole joukkoliikennettä metrosta ja ratikoista puhumattakaan, joihin olemme täällä tottuneet.   
     

Kirsikkapuistossa

Eilen oli todella kaunis ja lämmin päivä. Meillä oli ensimmäinen kaunis kevätpäivä seitsemääntoista vuoteen, kun meillä ei ollut tälle päivälle mitään suunnitelmaa. Mietimme mitä voi tehdä nyt kun meillä ei ole enää mökkiä, jossa kaiket kesät ja varsinkin keväät on menneet työntouhussa. Tätä ihanaa kirsikkapuistoa olemme ihailleen siitä ohi ajaessa, mutta nyt ensimmäisen  kerran kävelimme sinne sisälle. Se on niin ihana kun kävelee siellä vaaleanpunaisten puiden alla. Tämä puisto sijaitsee Helsingissä, Roihuvuoren kaupunginosassa. 

15.5 täällä on Hanami juhla, toivottavasti vielä silloin kirsikkapuut kukkivat.

http://www.roihuvuori.fi/hanami/

 Lähistöllä on myös japanilainen kivipuisto, joka sekin on ihan katsomisen arvoinen.  

Muutamä kumihimo punonnalla tehty koru