Aikamoinen työmaa edessä.

Kirjoitin aikaisemmin, että uuden kotimme piha on melkein neitseellinen ja siihen on helppo alkaa istuttelemaan mitä haluaa. Nyt on tullut selväksi pihan todellinen neitseellisyys. Sitä ei ehkä ole hoidettu mitenkään ainakaan 10 vuoteen ja sitä ympäröivä  kuusiaita (joka on kyllä hoidettu) on aiheuttanut nurmikon sammaloitumisen. Nyt on piha ihan valkoinen kun aamulla kylvimme kalkkia ihan runsaalla kädellä. Lumi on jo sulanut, mutta maa on kyllä jäässä. 

Leikkasimme kahta Terijoensalavaa ja sireenipensasta, harventamalla vain ihan varovasti. Täytyy katsoa ensikesä mitä ne vaatii. Tuijat joista aikaisemmin kirjoitin olemme myös leikanneet. Ensikesä näyttää menikö syteen tai saveen, mutta nyt ne on ihan läpinäkyviä. Olivat tosi tiiviitä ja melkein tukehtuneet, harvensimme niitä paljon. Ne näyttivät aluksi sisältä risukasoilta, mutta huomasimme, ei sittenkään, sieltä ilmestyi vihreää ja olen ihan toiveikas, jos vaikka niistä saisi muutaman vuoden kuluttua ihan hyvät ja uudistuneet.         

Pihan perällä on kolme mustaherukkaa ja aiomme istuttaa muutaman herukan lisää.

Siellä on myös kaksi pientä puuta, ovat luultavasti luumupuita.

Edellinen asukas ei oikein osannut sanoa mitä puita, hän on ulkomaalainen ja kaikki sanat ei olleet yhteisiä.  

Vasemmalle olen kivillä merkinnyt istutusaluetta. Tuohon olen suunnitellut havuja, alppiruusuja ja kuunliljoja ja jotain muutakin. Alppiruusujen kanssa kuitenkin olen nyt empiväinen. Luulin paikan olevan enemmän varjossa, mutta se meneekin varjoon vasta noin klo 14. Onkohan liian aurinkoinen.

   

Nämä tuijat ovat nyt saaneet kyytiä, katsotaan saako ne lisää kyytiä syksyllä.

Kaikenlaista on suunnitteilla ja nyt vain odotetaan maan sulamista.