Uuden kodin etsintää

Tervetuloa uudet lukijat, vaikka täällä blogissa on ollut viimeaikoina hyvin hiljaista, minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa. Elämä on melkoisessa muutosvaiheessa. Olemme myyneet siirtolapuutarhamökin ja siinä tietenkin meni puutarha, jonka ympärille aikoinaan tämän blogin perustin. 
Päätimme, siis mieheni ja minä, muuttaa mieheni nuoruuden maisemiin ja koko kevään ja alku kesän olemme etsineet asuntoa sieltä, mutta se osoittautui vaikeammaksi kun oletimme. 
Tämän asunnon tulisi olla sellainen jossa voimme asua elämämme loppuun saakka. Alkuperäinen ajatus oli rivitalo jossa olisi pieni piha. Asunnon tulisi olla myös yhdessä kerroksessa ja suhteellisen hyvässä kunnossa, vesiputkien ja muiden rakenteiden suhteen. Sen pitäisi sijaita myös kaupungin keskellä, josta olisi lyhyt matka torille ja kauppoihin. Haave olisi sellainen, että sitten kun olemme oikein vanhoja voimme kulkea kävellen kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Näyttää siltä, että törmäämme portaisiin useimmissa asunnoissa. Kerrostalo asunto olisi meille, siihen Helsingissä tottuneille, se tuttu ja turvallinen, mutta siinä ei ole pihaa. Sauna on myös yksi asia jonka haluamme. Vaikka olemme jo eläkeläisiä tarvitsemme myös tilaa harrastuksille.  Näitä kaikkia vaatimuksia olemme yrittäneet sovittaa yhteen ja samaan asuntoon, mutta ei ne taida mahtua. 
Olen joskus nuorena haaveillut asumisesta korkeassa kerrostalossa ja sen ylimmässä kerroksessa, josta näkisi kauas. Yksi sellainen olisi tarjolla, mutta siihen on tulossa hissiremontti muutaman vouden kuluttua.
Olemme katsoneet kaikki vähänkin mahdolliset asunnot ja vaivanneet välittäjiä näyttämään niitä useampaankin kertaan, mutta päätöksenteko on vaikeaa, kun se täydellisesti sopiva ei ole tullut kohdalle. Meille on sanottu, että odottakaa, se oikea tulee kyllä kohdalle. Poikamme sanoi, että ei pidä tehdä kompromisseja, sen saa minkä haluaa, kuten kävi heidän oman talonsa suhteen, lopulta löytyi se mitä he hakivat.  
Olemme molemmat alkuaan maalta, miehelleni tuli keväällä 50 vuotta täyteen Helsingissä ja minullakin melkein, mutta ilmeisesti meistä ei koskaan tullut oikeita Helsinkiläisiä. Nyt haluamme pienemmälle paikkakunnnalle, jossa ei ole joukkoliikennettä metrosta ja ratikoista puhumattakaan, joihin olemme täällä tottuneet.