keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Tie tähtiin.

Kävin Heurekassa ennen kuin maalasin tämän kuvan, katsoin siellä elokuvan "Tie tähtiin". Ne jotka ovat käyneet Heurekassa tietävät millainen se teatteri on, mutta muille kerron, että siellä on  pyöreä katto johon kuvat heijastetaan. Siinä makasin avaruuden keskellä, yläpuolellani syntyi ja kuoli linnunratoja. Siinä tunsi itsensä niin pieneksi, että mitä me oikein tiedämme kaikesta tuosta. 
Se elokuva ylitti minun ymmärrykseni, enkä häpeä tätä tunnustaa, miten sen kuvaaminen on yleensäkään ollut mahdollista. Tietenkin on kaukoputket ja kaikki, mutta siinä tapahtui tunnissa se mitä oikeasti tapahtuu valovuosissa.  

7 kommenttia:

  1. Lumoavan kaunis maalaus.. taidolla maalattu:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaamassasi taulussa on hieno aidontuntuinen tunnelma.
      Tytön suu on hivenen auki aivankuin itselläni, kun pysähdyn katsomaan
      jotain kaunista ja ihmeellistä, kuten nyt.

      Poista
    2. MummonPajukori, kiitos !

      Sirkka, sellaista juuri siinä tavoittelin, olin varmaan itsekin suu auki, kun katselin sitä jatkuvasti muuttuvaa taivasta.

      Poista
  2. Kaunis maalaus ja herkkä tunnelma. Profiili on erityisen vaikuttava ja ilme myös.
    Näin tuolla alhaalla sellaisen maalauksen, jossa on porukkaa veneessä. Se näyttää minusta tutulta. Olemme tainneet joskus ennenkin vierailla toistemme blogeissa, joskus kauan sitten. Kukahan minä olin silloin, entä sinä? Puutarhasta kyllä kerroit silloinkin.

    VastaaPoista
  3. Hei Uuna, Kyllä olemme vierailleet, olit silloin myös Uuna, mutta jotain muutakin nimeä aloit käyttämään. Minulla oli blogi Vuodatuksessa Anna-Reetan unelmat. Siellähän ne vanhemmat maalaukset on, perustin uudemmankin blogin Vuodatukseen, mutta siitä meni kaikki kuvat ja niitä nyt herättelen henkiin.

    VastaaPoista