maanantai 19. tammikuuta 2015

Pitsiakaatti / jade

Kuvaaminen vaatisi nyt kyllä mielikuvitusta, muuten tämä korujen esittely menee tosi tylsäksi. Olen pitänyt niin kauan blogia, että sanat tuntuu olevan kortilla. Ajan mittaan olen tullut myös hyvin valikoivaksi mitä kirjoitan. Ei niinkään siksi, että kirjoitan jotakin sopimatonta, minusta vain tuntuu, että en osaa. 
Ihailen Teitä jotka osaatte kirjoitaa elävästi ja mielenkiintoisesti pitkiä juttuja ja Teillä on mielenkiintoisia tapahtumia, joista kirjoittaa. Minulle ei nyt oikeastaan tapahdu mitään mielenkiintoista, josta kannattaisi kirjoittaa. Olen myös tullut laiskaksi menemään ja tulemaan, kotona on kiva olla ja tehdä koruja ja muuta näpertelyä. Olen kai tullut vanhaksi. Niin vanhaksi en vielä kuitenkaan ole tullut, etteikö  hyvä rytmikäs musiikki saisi tanssijalkaa vipattamaan. Koko viime syksyn ajan kävimme mieheni kanssa päivätansseissa joka torstai, mutta joulun aikana ei niitä tansseja ollut ja nyt tuntui vaikealta lähteä. Onneksi naapurit sanoivat menevänsä perjantain tansseihin ja kysyivät meitäkin. Onneksi lähdimme ja se piristi kummasti ja taas alkoi tanssi-innostus elpymään.
         

8 kommenttia:

  1. Ei niitä sanoja aina tarvita, eikä jokaiselta edes odota pitkiä tarinoita. Sinä teet todella kauniita koruja. Ilman blogiasi en olisi niitä löytänyt. Olen käyttänyt sinulta tilaamiani koruja ahkerasti ja ne ovat saaneet paljon kehuja.
    Elämässä on erilaisia vaiheita. Minäkin pidän kotona olemisesta ja omista puuhista. Kai se on niin, että nuorena energiaa riittää maailmalla liikkumiseen ja kun on sitä tarpeeksi harrastanut, on mukava keskittyä toisenlaiseen olemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between, kiva kuulla, että tykkäät koruistani ja käytät niitä, lämmittää mieltäni todella.
      Olen samaa mieltä erilaisista elämänvaiheista, toisinaan on enemmän ulospäin suuntautumista sitten taas joskus haluaisi vain "käpertyä pesäänsä".

      Poista
  2. Todella, todella ihana koru. Onneksi me ihmiset olemme erilaisia. Yksi on taitava yhdessä asiassa, toinen taas toisessa. Näin me täydennämme toisiamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kruunu Vuokko. Aivan oikein noinhan se on, välillä vain kiukuttaa ja masentaa kun ei osaa jotakin.

      Poista
  3. Kaunis korut☺
    Jotenkin olen alkanut tykkäämään vihreästä väristä, se kuulemma tasapainottaa☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate. Minäkin tykkään vihreästä, koruna se piristää ja on hyvä esim. mustan kanssa.

      Poista
  4. Ei me tulla vanhaksi!!! Ehei! Mutta kirjoittamista ei aina ole, tai sitä virikettä. Eikä lukemistakaan aina jaksa.
    Minä olen valitettavan pitkäsanainen tai monisanainen ja ymmärrän, että harvat 'jaksaa' lukea. Kun nuo kuvatkaan minulla eivät aina ole hyviä. Meitä on moneksi. Haluamme kuitenkin olla olemassa ja esitella tekemisiämme. Tässä on suomalainen vaatimattomuus hyvästi painettu villasella ja itsetunto nostanut päätänsä. Näin pitää olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun sanoit noin, täytyy perua tuo vanhaksi tuleminen.Sinun blogiasi ole ihaillut kun osaat kirjoittaa hyvin ja asiaa riittää, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että aina en ole jaksanut lukea kaikkea kokonaan. Minulle oli korkea rima yleensä aloittaa blogin pitäminen, ilman miniän mallia en sitä varmasti olisi tehnyt. Välillä on nolo olo kun laittaa pelkän kuvan korusta, tuntuu, että pitäisi olla jotain selitystä sille. Vaatimattomuus oli ainakin siellä minun synnyinseudulla melkeinpä paras hyve, eikä itseään saanut tuoda esille. Tiedät varmaan ne sananparret siitä. Onneksi asiat on muuttuneet ja täällä netissä minäkin uskallan levitellä tekemisiäni.

      Poista