Vastailin edellisen postauksen komentteihin ja tajusin muutamia asioita, joista haluan kirjoittaa.
Olin meidän puutarha-alueen elomarkkinoilla myymässä. Markkinat ovat ihan pienimuotoiset ja jokainen myy mitä on tehnyt tai sitten puutarhan tuotteita tai kirpputoritavaraa. Minä myin tietenkin omia käsitöitäni ja tekemiäni koruja. Otin myös edellä esittelemäni peikot mukaan. Näitä on ihan kiva näyttää muillekin, vaikka ei niin myynti tarkoitusta olisikaan. Ne saivat aika paljon huomiota ja muutamat kysyivät hintaa. Sanoin hinnaksi sellaisen summan, jolla olisin voinut niistä sillä hetkellä luopua. Se oli tietenkin liian kallis ja sain pitää peikkoni.
Käsityön tekemisessä on se ongelma, kun niitä tulee tehtyä ja paljonkin, mitä niillä kaikilla tekee ja mihin ne panee. Koruista voin luopua helpostikin ja myin niitä osittain tarvikkeiden hinnalla, niihin en kiinny, mutta tietenkin on ihan kiva saada muutama euro teko palkkaakin.
Peikot ja taulut ovat sitten asia erikseen, tarvikkeet peikkoon ei maksa paljonkaan, mutta työtä siinä on sitäkin enemmän. Se vaatii myös jonkin verran taitoa, kasvojen ja ilmeiden teko on niin pienestä kiinni, sen huomasin myös maalatessani ihmisiä, pieni siveltimen veto tai näissä pari pistoa oikeaan kohtaan saa ihmeitä aikaan. Kärsivällisyyttä se vaatii ja sitä minulla ilmeisesti juuri tuossa kohdassa on, ympärillä saa tapahtua ihan mitä vaan, sitä en kuule enkä näe.
Nyt tulen siihen miksi näitä ei voi myydä muutamalla kympillä, tai tietenkin voi ja sitten jälkeen päin harmittelee, kun ei edes muista mitä sillä rahalla teki. Se ei todellakaan vastaa sen työn arvoa.
Jos saa itse mielikuvan jostakin, jonka haluaa tehdä ja sitten sen toteuttaa ja tietää, että ei itse, tai kukaan muukaan tule tekemään koskaan toista täysin samanlaista, siihen on laittanut osan itseään ja jos sen myy siinä menee osa itseä sen peikon mukana ja minkä arvoinen se on? Tässä voisi kysyä, minkä arvoinen on se mitä teen? Millaiselle ihmiselle haluaa antaa tai myydä palan itsestään? Arvostaako tämä ihminen minun työtäni, pitääkö hän hyvää huolta tekemästäni työstä vai ei. Jos myyn esim. peikon halvalla "jollekin", hän arvostaa juuri sen hinnan verran sitä, hän ei näe sitä pistojen määrää ja niitä ajatuksia, joita se peikko sisältää.
Tästä johdettuna käsityön arvostus nousee samassa suhteessa, kun itse arvostamme itseämme ja sitä mitä teemme.
Olen huomannut aivan saman sukkahousutöideni kohdalla.. ihmiset kehuvat ja ovat halukkaita ostamaan.. MUTTA HALVALLA. Eräskin sanoi kerran että voi pari kymppiä mulle maksaa tontusta joka oli lähes metrin korkuinen, johon olin ostanut tarvikkeita lähes 30 eurolla ja käyttänyt kymmeniä työtunteja. Juuri siksi minulla on kodin lisäksi varastokin täynnä noita sukkahousutöitä, koska en halua myydä ihmisille jotka eivät OIKEASTI arvosta sitä työtä ja taitoa jonka olen niihin laittanut.
VastaaPoistaLahjaksi niitä kuitenkin on kiva antaa sellaisille ihmisille, joiden tietää arvostavan niitä!
Käsityö rikasta syksyä sinulle!!
Näin se on, käsittämätöntä, miten joku edes kehtaa tarjota noin alihintaa. Mieluimmin minäkin annan sellaiselle henkilölle joka osaa arvostaa, kuin myyn sellaiselle, joka ei osaa arvostaa. On ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä työn arvosta, mutta he tuskin ompelevat edes nappia.
PoistaKaupan on nykyisin joka paikassa niin paljon halpatuontitavaraa, etteivät ihmiset ymmärrä sen ja itse tehdyn eroa. Jokainen haluaa myös omastaan kovan hinnan, mutta eivät millään maksaisi toisen tekemästä mitään. Ja kun tällä hetkellä monella on talous tiukalla, tingitään ensimmäisenä ns. "turhasta". Peikkosi ovat sen verran uniikkeja, että tuskin toista samanlaista tulee vastaan. Myydyksi saaminen vaatii tosiaan ihmisen, joka ymmärtää peikkoon menneen työmäärän ja myös "henkisen" panostuksen. Onneksi sellaisiakin ihmisiä on.
VastaaPoistaOlet aivan oikeassa. Eihän tuonlainen peikko ole kenellekään välttämättömyys ja siksi en odotakkaan niiden menevän kaupaksi ja vielä hyvällä hinnalla. Tarkoitinkin vain sitä, kun se on itselle arvokas, ei sitä raski myydä ihan halvalla. Jos tekisin käsitöitä ansiotarkoituksessa, ei tietenkään kannattaisi tehdä peikkoja tai korujakaan. Tämä on minulle täysin harrastus ja tuo mielikuvitus tekee sellaisia tepposia, josta syntyy milloin mitäkin. Tännekin laitan näitä vain näyttääkseni niitä muillekin, en myyntitarkoituksessa.
PoistaHieno kirjoitus,näin se on kaikessa käsityössä. Mutta, kun ihminen on luova ja jotain pitää tehdä inspiraatiosta sekä omaksi ilokseen... Mitä milloinkin :D
VastaaPoistaKiitos Eija! Olen samaa mieltä, käsintehdyssä tuotteessa on aina osa sen tekijää ja siksi se on persoonallinen.
PoistaItse olen myös pohtinut paljon käsityön hintaa kun olen laittanut töitäni myyntiin. Tuntipalkkaa on vaikea laskea, kun joskus työ sujuu nopeaan, joskus se vie pidemmän ajan. Joku asia on toisen mielestä upea ja hieno, ja toinen katselee sitä toisin silmin. Ei voi kuin nauraa, kun joku joskus sanoo, että villasukista voisi maksaa kork.ehkä 5€... Mutta olen itse huomannut jo nyt myös sen, että jos joku työ oikeasti miellyttää ja joku sen oikeasti haluaa, on hän siitä valmis maksamaankin. Joskus on käynyt jopa niin, että kun olen tehnyt tilaustyön, ja sanonut hinnan, on tilaaja sanonut, että ehdottomasti liian vähän. ;) Ja meidän harrastelijoiden pitäisi myös muistaa, että alihintaan myydyt työt laskevat käsityön arvostusta ja syövät hitaasti niiden elantoa, jotka tekevät tätä todella päätyökseen! Ja silti, palautteesta päätellen, on niin vaikeaa kehdata laskea omalle työlleen kunnon hinta... Anteeksi pitkä kommentti, mutta ajankohtainen aihe myös minulle. =)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista. Olen ihan samaa mieltä, toiset osaa arvostaa ja huomaavatkin, jos myy alihintaan. Minäkin olen täysin harrastaja ja teen omaksi ilokseni kun ideoita on pää täynnä, johonkin ne täytyy purkaa ja sitten on ylituotanto ongelma:):)
Poista