maanantai 26. elokuuta 2013

Terveisiä Haapsalusta !

Olin mieheni kanssa viikon Haapsalussa Laineen kylpylässä. Viikko oli monipuolinen, hoitojen ja muun tavallisen ohjelman lisäksi Haapsalussa oli jokavuotiset "Valkean Daamin festivaalit".
Festivaalit alkoi perjantaina, ohjelmaa oli kahdella lavalla jatkuvasti koko päivät. Kaikkia ei pystynyt näkemään, mutta paljon nähtiin. 
Valkean Daamin festivaalit perustuu legendaan, jossa tämä daami, joka aikoinaan muurattiin linnan muuriin näyttäytyy täydenkuun aikaan Piispan linnan ikkunassa.     
Tässä ikkunassa daami ilmestyy.
Lauantaina oli paljon kansantanssiryhmiä, Virosta ja muualta Balttian maista ja Suomesta. Tässä tanssivat suomalaiset Karjalan nuorten tanssiryhmä. Eivät kylläkään enää olleet niin nuoria nimestään huolimatta.

Tässä Haapsalulainen ryhmä,  etualalla mutahoitaja kylpylästä, hänen hoidossaan minäkin olin.

 Toisella lavalla oli paljon musiikkiesityksiä,  kaikki jotka nähtiin olivat todella hyviä, kyllä Eesti on laulumaa. Tässä esiintyy suomalainen Alavuden kaksiriviset ja täytyy sanoa, että olin ylpeä suomalaisista tämä oli tosi hyvä, etenkin laulaja. 


Enimmäkseen tanssi- ja musiikkiesitykset olivat vanhoja kansanomaisia ja siihen sopi myös vatsatanssia, joka oli oikein näyttävää.
   
Samaan aikaan oli myös käsityömarkkinat. Koko katu oli muuttunut markkinatoriksi. Kyllä ihmiset ovat ahkeria, monet, monet kädet olivat ahkeroineet vaikka mitä. Koru kauppiaita oli tosi paljon, mutta myös muuta kaunista. Minä olen ihastunut erityisesti lasiin ja niinpä ostin muutaman kauniin lasisen ikkuna koristeen. Myyjä oli itse ne tehnyt sulattamalla lasia.



Linnan muurilla oli myös taidenäyttely, jossa oli hyvin laadukkaita teoksia, itse tykkäsin eniten näistä kahdesta. Tuossa naisessa tuo kylmän ja lämpimän valon käyttö on niin taidokas.



Vietimme myös matkalla 43-vuotis hääpäivää ja sen kunniaksi menimme illalliselle tähän kauniiseen Kuursaalin ravintolaan. Rakennus on todella kaunis ja aivan rannalla. Ruoka oli myös todella hyvää ja Suomen hintoihin verrattuna edullinen. Kolmen lajin illallinen kahdelle ja viinipullo 54€.

Tässä samassa paikassa esiintyi perjantaina suomalainen Hanko Big Band, jota olimme kuuntelemassa. Sali oli ihan täysi ja virolaiset tuntui tykkäävän. 


Vielä muutama kuva kaupungilta ennen festareita. Tässä aivan  mahtavia riippupetunioita. Virossa oli myös itsenäisyyspäivä tiistaina, siksi tuo lippu. 

Kylpylä jossa olimme sijaitsee aivan meren rannalla. 

 Tässä kuva huoneen ikkunasta.


Tässä auringonlaskua kylpylän edestä. 

lauantai 17. elokuuta 2013

Parit löysi toisensa

Keväällä kerroin kirpputori löydöstä, ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Olen esitellyt myös erään maalauksen, joka ei oikeasti esitä ketään, mutta muistuttaa erittäin paljon mummostani. Myös tämä Singer-ompelukone tuo mieleeni mummoni, koska hänellä oli samanlainen. Nyt nämä kaksi vanhusta kohtasivat. Tuo taulu oli meillä aivan väärässä paikassa, mutta nyt ne ovat mielestäni löytäneet toisensa. 


perjantai 16. elokuuta 2013

Käsityön arvostus

Vastailin edellisen postauksen komentteihin ja tajusin muutamia asioita, joista haluan kirjoittaa.
Olin meidän puutarha-alueen elomarkkinoilla myymässä. Markkinat ovat ihan pienimuotoiset ja jokainen myy mitä on tehnyt tai sitten puutarhan tuotteita tai kirpputoritavaraa. Minä myin tietenkin omia käsitöitäni ja tekemiäni koruja. Otin myös edellä esittelemäni peikot mukaan. Näitä on ihan kiva näyttää muillekin, vaikka ei niin myynti tarkoitusta olisikaan. Ne saivat aika paljon huomiota ja muutamat kysyivät hintaa. Sanoin hinnaksi sellaisen summan, jolla olisin voinut niistä sillä hetkellä luopua. Se oli tietenkin liian kallis ja sain pitää peikkoni.
Käsityön tekemisessä on se ongelma, kun niitä tulee tehtyä ja paljonkin, mitä niillä kaikilla tekee ja mihin ne panee. Koruista voin luopua helpostikin ja myin niitä osittain tarvikkeiden hinnalla, niihin en kiinny, mutta tietenkin on ihan kiva saada muutama euro teko palkkaakin. 
Peikot ja taulut ovat sitten asia erikseen, tarvikkeet peikkoon ei maksa paljonkaan, mutta työtä siinä on sitäkin enemmän. Se vaatii myös jonkin verran taitoa,  kasvojen ja ilmeiden teko on niin pienestä kiinni, sen huomasin myös maalatessani ihmisiä, pieni siveltimen veto tai näissä pari pistoa oikeaan kohtaan saa ihmeitä aikaan. Kärsivällisyyttä se vaatii ja sitä minulla ilmeisesti juuri tuossa kohdassa on, ympärillä saa tapahtua ihan mitä vaan, sitä en kuule enkä näe.
Nyt tulen siihen miksi näitä ei voi myydä muutamalla kympillä, tai tietenkin voi ja sitten jälkeen päin harmittelee, kun ei edes muista mitä sillä rahalla teki. Se ei todellakaan vastaa sen työn arvoa. 
Jos saa itse mielikuvan jostakin, jonka haluaa tehdä ja sitten sen toteuttaa ja tietää, että ei itse, tai kukaan muukaan tule tekemään koskaan toista täysin samanlaista, siihen on laittanut osan itseään ja jos sen myy siinä menee osa itseä sen peikon mukana ja minkä arvoinen se on? Tässä voisi kysyä, minkä arvoinen on se mitä teen? Millaiselle ihmiselle haluaa antaa tai myydä palan itsestään? Arvostaako tämä ihminen minun työtäni, pitääkö hän hyvää huolta tekemästäni työstä vai ei. Jos myyn esim. peikon halvalla "jollekin", hän arvostaa juuri sen hinnan verran sitä, hän ei näe sitä pistojen määrää ja niitä ajatuksia, joita se peikko sisältää.   
Tästä johdettuna käsityön arvostus nousee samassa suhteessa, kun itse arvostamme itseämme ja sitä mitä teemme.
   

torstai 15. elokuuta 2013

Elomarkkinoilla

Olin peikkojen kanssa elomarkkinoilla myymässä korujani ym. Peikot olivat kovasti innoissaan, piti laittaa helmet aidaksi, muuten olisivat lähteneet tuulen mukaan. Saivat kyllä kovasti huomiota, mutta kukaan ei niitä adoptoinut. Syy oli se, että minä en halunnut niistä luopua. Kun on juuri saanut valmiiksi jonkun ison työn, kuten peikon, siitä on vaikea päästää irti. Kun siihen on laittanut kaiken taitonsa ja osaamisensa, mikä on se raha jolla siitä luopuisi? Onko raha niin tärkeää? 


 Kehystin myös tämän huovutetun taulun. Menin oikein kehysliikkeeseen, mutta ei sieltä mieleisiä kehyksiä löytynyt, olivat liian rameita ja hienoja - ja kalliitakin.   Löysin vanhat kehykset, jotka olin joskus aikaisemmin tehnyt ja ne sopivat hyvin, maalasin ne vain uudestaan. Taulu löysi paikan olohuoneen seinältä. 


perjantai 9. elokuuta 2013

"Peikkoneitokainen"

Sain nyt valmiiksi myös kaverin peikkopojalle, eli tällaisen peikkotytön. Peikkotyttö, samoin kuin poikakin on noin 40 cm korkea ja ne on tehty vaahtomuovipohjaan, jossa pari pätkää rautalankaa.




torstai 8. elokuuta 2013

"Peikkopoika"

Kiitos kaikille täällä käyneille ja erityisesti kiitos kaikista kommenteista. Olen lukenut niitä kännykästä. Olen ollut koko kesän mökillä ja siellä ei ole tietokonetta, ainoastaan kännykkä ja sillä kommentoiminen on minulle aika vaikeaa ja aikaa vievää, siksi olen ollut aika hiljaa. 
Nyt tulimme pyykille ym. ja samalla näpelöin vähän tietokonettakin ja laitan kuvan viimeisimmästä huovutuksesta. Toinenkin on teon alla, mutta laitanpa tämän nyt ensi hätään, kun en malta olla näyttämättä tätä. Näihin rakastuu kun niitä pistelee. 
Tämä peikko syntyi neulahuovutuksena.