sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Patalappuja


Ihmeekseni olen huomannut, että patalaput ovat keikkuneet suosituimpien tekstien joukossa, eli ne ovat kiinnostaneet jostakin syystä. Minulla on ollut vähän sellainen tunne, että kehtaanko näitä tänne laittaakkaan. 
Annoin lähes 90-vuotiaalle äidilleni jouluna yhdet laput ja sanoin, että empä ole ennen patalappuja virkannutkaan, mutta hän muisti, että alakoulussa olen virkannut ja itkenyt kun en osannut. 
Nyt täytyy varmaan ottaa asia takaisin ja virkata näitä, vaikka ei tämä nyt kaikkein järkevintä ja käytännöllisntä käsityötä ole, eihän se villainen patalappu nyt kaikkein käytännöllisin ole. Toisaalta eipä näistä minun käsitöistäni mikään ole kovin käytännöllinen. 


 Koulussa olin, varsinkin alaluokilla, erittäin huono käsitöissä, koko luokka, opettajan  johdolla nauroi minun tekemisilleni. Liekö nyt näyttämisen halua, jos joku luokkakaveri sattuisi tämän näkemään, että patalappuja olen ainakin oppinut virkkaamaan :) :)
Ei niin pientä pilaa, etteikö puoliksi totta.


Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta ei se sitä tee. Nukahtaa ne saattavat, mutta heräävät uudestaan. Voin kai kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa teille,  jotka opetatte lapsia tai aikuisia, olivatpa he omia lapsia tai muita, älkää koskaan vähätelkö tai naurako jonkun tekemistä. Itsekään en ole tässä puhdas pulmunen ja siksi en olisi oikea ihminen muita neuvomaan, mutta sanon näin kuitenkin. Nyt 67 vuoden kokemuksella tiedän, että väheksyminen ei tuo muuta kun pelkoa tekemiseen ja varsinkin sen näyttämiseen muille.
Aloitin blogin pitämisen vuonna 2007 salanimellä ja en uskaltanut kertoa siitä muille kuin omalle perheelle. Se oli kokeilu, mitä töistäni sanotaan. Olin hyvin arka näyttämään töitäni kenellekään ja valmistauduin siihen, että lopetan blogin heti kun alkaa tulla halveksuntaa ja irvailuja. Silloin olin juuri alkanut tekemään huovutettuja hahmoja ja maalannut olin myös.  Ensimmäisen maalaus näyttelyni pidin kirjastossa ja se oli minulle kauhistus, mitä ihmiset sanoo, paljonko saan negatiivista palautetta, sillä olin siitä varma, että töitäni väheksyttäisiin ja joutuisin asuinalueellani naurunalaiseksi. 
Ihmeekseni minulle ei naurettu, eikä blogissa ole tullut tähän päivään mennessä yhtään negatiivista palautetta, se on tehnyt minusta aika rohkean. Nyt uskallan näyttää jopa näitä patalappuja.
Olen kuitenkin koko ikäni tehnyt käsilläni jotakin. Menin maalaus kurssille, koska minun oli tavallaan "pakko". Maalasin, mutta en juurikaan näyttänyt niitä kenellekään.  Nuorempana ompelin paljon vaatteita  itselleni ja varsinkin lapselleni, jotain myös miehelle, mutta luulin niitä aina jotenkin huonommiksi kuin ostetut, mutta rahan puutteen takia ja itseäni toteuttaakseni tein kuitenkin. Jos joku kysyi, sanoin häpeillen, että tämä on vain  itse tehty.
Olen erittäin iloinen kun niin monet nuoret  tekevät käsitöitä ja uskovat omaan tekemiseen, sitä pitää kannustaa.
           

18 kommenttia:

  1. Oi kuinka nätin näköisiä patalappuja :)

    VastaaPoista
  2. Kylläpä kuulosti tutulta tuo sinun kertoma! Minä en ole kertonut blogin pidosta edes perheelleni. Yksi ystävä tietää että pidän blogia, ei kukaan muu ja toivottavasti ei kukaan "tuttu" eksykään sivuilleni! Alkaisi se loan heitto täälläkin mitä saan osakseni "todellisessa maailmassa".
    Se on totta että lapsuuden kokemukset vaikuttavat vielä aikuisenakin ja on tosi tärkeää että kannustamme ja kehumme lapsiamme heidän teoissaan ja askareissaan!

    Näin kerran messuilla erään paidan jossa oli teksti: NE TEKEVÄT JOTKA OSAAVAT JA NE JOTKA EIVÄT OSAA ARVOSTELEVAT! Olen harmitellut kun en ostanut sitä!!

    Ole vaan ylpeä taidoistasi! Moni ei osaisi esim. noita huovutettuja hahmoja tehdä vaikka kädestä pitäen neuvottaisiin!
    Ja esim. minä en osaa virkata noin hienoja patalappuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Kirsi kannustuksesta. Minusta tuntuu, että monilla varsinkin minun ikäisillä on samallaisia kokemuksia, jonku piti aina olla se mustalammas.
      Se on kuitenkin niin, että jos on juku harvinaisempi taito, sitä suuremmalla varmuudella se sellaisten taholta, jotka eivät osaa, joutuu pilkan kohteeksi. Täällä kuitenkin kun kaikki osaa, saa helposti kannustusta.
      Halusin vain tuolla kirjoituksellani sanoa miten suurta hallaa voi opettajakin tehdä jos nauraa jollekin joka ei täysin osaa. Minulla on ollut onnea olen muuttanut pois sieltä ja unohtanut senkin patalapun virkkauksen ja nyt tiedän, että osaan.

      Poista
  3. Hienoja patalappumalleja kaikki, mutta minuun kolahti etenkin tuo eka.
    Jännä mutta juuri tuo kirjoittamasi teema on ollut esillä ystäväperheemme kanssa tänä viikonloppuna. Niinkuin sinäkin, myös minä olen saanut blogiini vain kivoja kommentteja, mutta jotenkin sitä takaraivossa vain odottaa sitä ensimmäistä negatiivista. Pitää vain ajatella niin että olen itse tyytyväinen tekemisiini, jos joku ei tykkää, ei suinkaan oo pakko, mutta en ymmärrä miksi sitten lukisikaan blogiani.....ei mun blogia oo pakko lukee, jos ei tykkää.
    Ole vain rohkeasi ylpeä tekemistäsi töistä, ovat kaikki todella hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta myös tuo ensimmäinen on aika kiva malli ja aion tehdä samallaisen, mutta eri väreillä.
      Minua ei nykyään ollenkaa pelota negatiivinen palaute, koska tiedän mistä se johtuu, jos sitä tulee ja sen voi poistaa. Silloin alussa kun en luottanut omaan tekemiseeni se olisi varmaan lopettanut blogini.

      Poista
  4. Aivan ihania patalappusia olet virkannut ja komppaan Kirsiä ja Timanttua.. sinulla on upea taito käsissäsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MummonPajukori. Kyllä tämä blogin pitäminen on antanut itseluottamusta ihan hirveästi, uskalsin jopa kirjoittaa tuon mitä kirjoitin. Tässä kaikessa on auttaneet ihanat blogikaverit tosi paljon.

      Poista
  5. On kuin omaa elämänkaartani lukisin. Koulussa käsityökseni valitsin aina helpoimman mallin ja "tuhrasin sen kans melko paljon aikaa, periaatteena, minkä teen sen teen kunnolla. Ja kadehtien katselin toisten hienoja monimutkaisa malleja.
    Sinun kädentaitosi on tosi upeita. Äläkä yhtään väheksy patalappujasi, nehän on erttäin kauniita ja käytännöllisiä.
    Hyvää pyhäpäivän ehtoota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se koulumenestys aina kerro mitä aikuisena on ja pystyy tekemään, siihen vaikuttaa monet asiat. Minusta on vain hauska virkata noita lappusia, keksiä malleja ja laittaa mitä värejä haluaa. Hassua vain kun millään en muista tuota patalappuepisodia, enkä sitä patalappua jota yritin virkata, muita edesottamuksiani kyllä muistan.

      Poista
  6. Kauniit on nämäkin lsppusesi.
    Minäkin olen ihmetellyt kun patalaput saa enemmän kommentteja kuin jotkut todella suuritöiset jutut !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ihan turhaan vähättelin patalappuja, kyllä niihinkin voi keksiä malleja ja jos joku siitä pystyy saamaan mallia omaan lappuunsa, se on vain hyvä ja olen siitä iloinen. Tuo keltainen olikin aika mutkikas ja toisen samallaisen virkkaaminen olikin taitolaji sinänsä. Haluaisinkin virkata vain yhden samallaisen, mutta jos jollekin annan näitä, pitää olla kaksi samallaista, yhtä ei kehtaa antaa.

      Poista
  7. Hienoja patalappuja :) Miksiköhän minä en saa millään aikaiseksi tarttua hahtuvaan ja tehdä paria patakinnasta. Ne olisivat todella tarpeen. Ihailen vain muiden patalappuja ja käytän itse ihan kulahtaneita :D

    Minä kuulun vielä siihen häpäisemällä kasvatettuun ikäpolveen. Äitinä olen ottanut motokseni "kehu lapsi päivässä".

    VastaaPoista
  8. Kiitos Huopatossunen, kyllä sekin aika tulee että hahtuvakintaat ovat valmiit, muista esitellä ne.
    Taidetaanpa olla lähes samaa ikäpolvea. Tuo on oikein hyvä motto, olen samaa mieltä, kehumalla lapset ja aikuisetkin saavat ihmeitä aikaan.

    VastaaPoista
  9. Oi miten kauniita patalappuja, keltamusta on näistä suosikkini :-)

    Ensimmäistä kertaa olen blogissassi, mutta en varmasti viimeistä, täältähän löytyy vaikka mitä kivaa :-) Täytyy syventyä oikein ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos, minäkin tykkään tuosta keltaisesta, vaikka keltainen ei ole mun lempiväri. Tulen myös vierailenmaan sinun blogissasi.

      Poista